Katsooko kukaan muu Kätevää Emäntää? Sarja ei kuulu mun viikoittain seurattaviin, mutta eilen tuli oikaistua jalat sohvalle ja katsottua. Sarjalle naureskellessa muistin heidän äititestinsä ja on kyllä pakko suositella sitä. Mä oon varmaan eniten (valitettavasti) paskamutsi, "tää on aika muotia just nyt – sellanen humoristi-anarkistimutsi.", mutta on mussa kyllä ekohörhöäitiäkin sekä tietenkin facebookäitiä. Sekarotuinen, eli Kätevän Emännän termistössä tuuliviirimutsi.

Paskamutseilu on ärsyttävää. En tahtoisi repiä joka asiasta huumoria ja suhtautua ironisesti tai lakonisesti asiaan kuin asiaan, se taitaa olla silti alle 1-vuotiaan äidille välttämätön taito. Aion parantaa tapani. Eilen jännitimme aamupäivän uusien bloggarikollegoiden kanssa Bellan avautumista ja jumitin facebookissa extrapaljon. Olin aina luullut, että poikani ei viihdy yksin hetkeäkään ja ei keksi mitään tekemistä itsekseen, mutta nettilorvailusta oli hyötyäkin. Huomasin, että jos olen oikeasti täysin huomioimatta häntä, meidän koti muuttuu lähestulkoon seikkailuksi ja mun roolini ei ollutkaan enää olla kiipeilypuu. Yli 10 kuukautta kestäneen ihokontaktin jälkeen se oli piristävää.

Ainoa takapakki tuli, kun istutin lapsen syöttötuoliin sormiruokailemaan banaania samaan aikaan kun tämä uusi saitti lanseerattiin. Ei ne turhaan sano, että jos lapsi on hiljaa ja tyytyväisen oloinen, kannattaa tsekata mitä se oikein tekee. Havainnollistava kuva on postauksen yläosassa ja banaanin sijasta kädessä oli sitruunamelissan pistokkaita suoraan ruukusta. Ekohörhömutsista kuoriutui burnout-äiti.