Minä olen Tampereelta ja en ole koskaan nähnyt yhtäkään pyörätuolia bussissa. Viimeksi kun muutama kuukausi sitten pääkaupunkiseudulla menin julkisilla eräänä lauantai-iltana Sokoksen kulmalta Lauttasaareen bussiin tuli kuin tulikin pyörätuoli. Todella näppärästi avustajan kanssa pyörätuoli saatiin bussiin (en kyllä muista käyttivätkö he siihen sitä hissiä, joka tampereellakin jokaisessa bussissa on) vai ei, mutta olin hämilläni. Luulinkin siis, että pääkaupunkiseudulla pyörätuolilla bussiin on ihan peruskamaa, ilmeisesti ei sitten kuitenkaan.

Meidän kotipysäkki on ainakin rakennettu siten, että kuskien mukaan siihen rotvallin reunaan on mahdotonta ajaa bussia kiinni, sen vuoksi se jätetäänkin niin kauas, että normaalit istumarattaat aka brio ponyt tms. jää soppelisti siihen koloon, eli ne on pakko nostaa kokonaan ilmassa kyytiin. Se vielä onnistuu, mutta pois pääseminen sitten onkin jo vähän haastavampaa. Eilen oli mukana lisäksi esikoisen potkupyörä, niin siinä oli mukava taiteilla, mutta mistäpä me äidit ei seliydyttäis...

Tampereella kaikkien matalalttiabussien lattiaa saa kyllä laskettua, mutta eipä se musta suurimmassa osassa tapauksia auta mitään. Jos rotvalli on liian kaukana, niin se on liian kaukana.

Tosta busseissa olevan portaan sijainnista, samanlailla ne on täälläkin. Mua kyllä ketuttaa sitä porrasta enemmän kanssavaunumatkailijoiden asenne. "Minä olin täällä ensin ja minä seison juuri tässä ja kun sinä tänne vielä kehtaat änkeä, niin saat itse sitten taiteilla vaunus tonne koloon, minä en siirry milliäkään". Onneksi nykyään pääsee liikkumaan suurimmmalta osin noilla istumarattailla, niin ne on helppo sinne nostaa vaikkapa lapsi kyydissä (ja ilman rattaitahan ei esim. päiväkotiin viitsi mennä, koska sitten pitäis maksaa kyydistä...). Onneks on kesä ja pääsee liikkumaan lähestulkoon pelkästään pyörällä.

Mitä tuo lastenvaununappi ratikan kyljessä tekee? Portaat tuskin katoaa, enkä koskaan ole nähnyt kuskin kirmaavan avuksi. Onko sillä joku funktio, vai onko se vain nappi, jonka painamisella lievennetään yleistä ketutusta? Olen nähnyt myös tilanteita, joissa vaunut on liian leveät, jotta niitä saisi mahtumaan tuon ratikkamallin oviaukon keskellä olevan tolpan ja ovenpielen välistä sisään.

Mulle näkövammaisena ratikoissa on puolensa ja puolensa. Koska Hesassa ei ole (ainakaan ollut silloin 9kk sitten, kun muutin ulkomaille) pysäkkikuulutuksia, täyssokkokavereilleni uudet reitit opetettiin siten, että laskettiin "tärinöitä", ts. risteyskohtia, jossa ratikkareitiien raiteet risteää ja koko menopeli tärisee. (Naurettavaa, että tällaista joutuu opettelemaan, i know.) Vanhoissa ratikoissa tärinät tuntuu hyvin, uusissa ratikoissa niitä ei aina huomaa, joten eksyminen on helpompaa. Minulle uusi ratikka on helpompi siinä mielessä, että jos seison n. metrin etäisyydellä valotaulusta, näen useimmiten lukea pysäkin nimen. Kuulutuksia odotellessa...

Kerran auton vanhan rouvan rollaattoreineen tuollaiseen ratikkaan ja rouva sitten paikalleen istuttuaan kaivoi kiitokseksi karamellin. Mietin, että on tämä jumatsuikka kumma yhteiskunta, jos mummoilla pitää olla palkkiot mukana, jotta ihmiset auttaa liikennevälineeseen ja pois. Herranjestas.

Juu tuo porras on ihan kamala. Vaikka tilaa on kaksille vaunuille/rattaille, käytännössä kyytiin mahtuu vain yhdet. Ellei ne toiset ole juurikin jotkut pikkurattaat. Meidän babywelt moonkiss matkikset taitaa mahtua ton portaan taa. Ei vaan niillä vielä liikuta kun tyttöon siihen vähän pieni. Espoossa ainakin bussit "laskeutuu" lähes aina, helpottaa kyllä kyytiin pääsyä.

Tuossaki bussissa josta olet ottanut kuvan on tuossa lattiassa sellainen avattava lusika jotka pitkin pyörätuoli pääsee kyytiin. Olen kerran sellaisen nimittäin kyydissä nähnyt!

Meidän vaunut ei mahdu tommosen portaan taakse. Sitten ollaan tarvittaessa puoliksi siinä kulkuväylällä. Onneksi ihan kaikissa busseissa ei ole samanlaista.

Pyörätuoleja olen nähnyt jonkun verran. Usein on mukana joku avustaja kun ei sinne bussiin oikeen muuten pääse. Kerran näin kun yksi pyörätuolia käyttävä jäi itse bussista pois, ei näyttänyt kovin turvalliselle.

Me muuten kuljetaan aika usein seiskan ratikalla ja katson nykyään aina valmiiksi matalalattiaiset ratikat, ei innosta se turha huutelu. Onhan se kyllä vähän tylsää kun ei voi sitten mennä ihan milloin vaan. Paitsi sunnuntaisin, silloin kaikki seiskat on matalalattiallisia!

Juu, tuo porras on sieltä, minne aurinko ei paista. Joka kerta, kun sellaiseen törmää, ketuttaa yhtä paljon. Meidän käyttämillä reiteillä on joskus jopa sellaisia busseja, joihin mahtuu kahdet yhdistelmät JA matkarattaat. Eli keskellä on todella iso kolo. Kiitän näistä!

Espoon vanhat lähijunat on kaikkein pahimpia! Meen aina mieluummin bussilla, vaikka kestäis kolme kertaa kauemmin. Ketuttava tilanne huudella ja huitoa todella suurieleisesti ja kovaäänisesti että VOISIKO JOKU AUTTAA? Jos joku tarjoutuu avuksi kysymättä niin korkeintaan joku proteesijalkanen pappa joka pitäs itse nostaa sinne junaan :/ Kanssamatkustajat. Argh.

Itse olen asunut Helsingissä ja Espoossa Leppävaarassa neljä vuotta ja kuljen aktiivisesti busseilla yksin ympäri pääkaupunkia sähköpyörätuolilla. Se kuuluu bussikuskin työnkuvaan avata se luiska, olen tästä kerran kerran ainakin valittanut HSL:lle, kun bussikuski väitti että ei kuulu hänen työnkuvaansa. Suurin ongelma noissa bussien luiskissa on talvi, ne on aika usein jäätyneitä kiinni. Monet on myös rikki ja olen muutaman kerran joutunut sanomaan että unohdetaan koko juttu, odotan mieluummin seuraavaa kun tuo ei näytä siltä että kestää mun runsaan 100kg sähkärin painoa... aika usein niistä on kahva irti (tai niissä on vain sellainen kummallinen reikä mistä sen saa koukulla vedettyä auki), niin bussikuski saa syyn olla avaamatta luiskaa. Ja niitä ei ikinä korjata. Sitä tilaa siinä invapaikoilla voisi kans olla vähän enemmän siinä, varsinkin joillain linjoilla on mahdotonta päästä kyytiin kun siellä on aina kahdet lastenrattaat jo valmiina.

Meidän rattaat ei mahdu myöskään tuon portaan taakse ja se ketuttaa. Ilahduttavan usein täällä päin kyllä liikkuu myös sellaisia busseja, joihin mahtu peräti kolmet vaunut(huom. isot yhdistelmät...) yhtäaikaa eikä niissä ole tuota porrastakaan. Välillä kuljetaan kantoliinalla, että mahdutaan varmasti kyytiin, mutta sekään ei ole ihan helppo kakku, koska joskus kuskit lähtevät kaahailemaan hurjaa kyytiä ennen kuin ehtii istumaan, enkä halua törmätä lapsi edellä bussin seinään... Asutaan siis Helsingissä.

Täällä Vantaalla käyttämäni bussit "niiaavat" lähes aina, kun lastenvaunut tulevat kyytiin tai jäävät pois kyydistä. Pyörätuoleja nään omalla linjallani silloin tällöin. Viimeksi ihan hätkähdin, kun näppärästi pyörätuolilla liikkunut henkilö hyppäsi pois kyydistä (pyörätuoli oli sellainen kevyen näköinen pyörätuoli).

Olen reissannut dösällä paljonkin pyörätuolissa istuvien lasten kanssa. Pyörätuolilla bussiin pääsee kyllä ilman käsipelillä nostamistakin niissä on nimittäin useimmiten rampit, jotka voi nostaa liuskaksi dösän ja katukiveyksen välille. Ainut mutta on vaan se, että siihen pitää pyytää kuskin apua joka ystävällisesti tuhisten ja silmiään pyöritellen tulee auttamaan. Lisäksi saadaan usein pahoja katseita kanssamatkustajilta, koska viivytetään bussin lähtöä pysäkiltä. Yksin en lähtis. Nyt kun menee oman lapsen kanssa rattailla niin ei tunnu mikään kyllä missään. =)

Tuosta portaasta on itsellänikin kokemusta. Ihan miellettömän typerää tuollainen.. juu kyllä kaksi vaunua mahtuu vierrekkäin kun on hetken vaunuja venkslaillut paikoilleen, mutta se portaiden puoleisen vaunun ulos pääseminen ei olekkaan niin yksinkertaista, vaan ensiksi täytyy toisten vaunujen mennä ulos, jotta toisetkin mahtuisivat.

Noi lastenvaunu- napit bussien tai ratikan kyljessä on kai kuskille, joka näkee, että joku on tulossa eikä lyö ovia kiinni? Ei kuski kyllä auttamaan tule (ellei ehdi), koska senhän pitää rahastaa muita matkustajia.
Ja koska itsellä ei ole vielä lasta eikä kokemusta vaunuista muuten kuin auttajan roolissa niin tuntuu taas, että vaikka auttaa ihan pyytämättä niin ei sitä kiitosta aina heru. Musta ne on normaaleja käytöstapoja eli autetaan, kun huomataan, että joku tarvitsee apua ja apua saanut kiittää. Vaikka antamalla karkin, musta se mummon karkinanto kuulosti kivalta eikä miltään lahjukselta...

Tuo porras on kyllä taas melkoinen älynväläys suunnittelijalta... oO

Ylivoimaisesti "paras" ratkaisu mihin oon täällä Espoon busseissa törmännyt on se, että noi ton vaunuille/pyörätuoleille varatun tilan kummallakin reunalla olevat taittopenkit ei olekaan taittopenkkejä, vaan pultattu kiinteästi alas niin, että niitä ei saa ollenkaan ylös - kokeiltu on. Niiden väliin saa just ja just mahtumaan meidän markkinoiden kapeimmasta päästä olevat rattaat, joten ei puhettakaan siitä, että kyytiin mahtuisi kahdet vaunut, eikä varmaan edes yksi pyörätuoli. Mahtavaa, etenkin kun täältä kulkee tasan se yksi bussi, jonka vuoroväli on yleensä vähintään 30 min, ja lisäbonuksena vuoroja jää aika usein välistä. Ja sit vielä ihmetellään espoolaisten yksityisautoilua, kun bussilla liikkuminen on näin sujuvaa...

Itselläni ei ole tarvetta liikkua lastenvaunujen tai rattaiden kanssa, mutta pidän silti aiheellisena auttaa niiden kanssa liikkuvia esim noihin vanhanmallisiin ratikoihin ja pois. Usein autettava kiittääkin, mutta muutaman kerran on sattunut ihan kummallisiakin juttuja:
-Rattaiden kanssa menijä selvästi pahoittaa mielensä avuntarjouksesta, vaikka on silminnähden vaikeeta se ratikkaan pääseminen (miksei sitä apua voi ottaa vastaan kun tarjotaan? Olen vieläpä hyvin harmittoman näköinen naisihminen, ei pitäisi olla pelostakaan kyse.)
-Vaunujen kanssa menijä kieltäytyy avustani, ja sen sijaan mukana oleva vanha naisihminen nostelee vaunuja. (Liekö tuntunut sitten epäkohteliaalta vaivata itse tarjoutuvaa vierasta ihmistä, kun on se mummo jo valmiiks matkassa?)

Siitä olen myös samaa mieltä, että busseissa ei ole koskaan tarpeksi tilaa vaunuille ja rattaille. Aika usein jo kahdet vaunut täyttää sen välikön niin, että muut matkustajat ei meinaa edes päästä ulos keskiovista.

Vanhat lähijunat ovat pahimpia. Asun hiljaisen juna-aseman lähellä ja usein laiturilla ei ole kovin monta muuta henkilöä tulossa kyytiin, saati sitten jäämässä pois. Hankalaa! Ja avun saaminen pyytämättä, on kyllä luksusta. Kun joku auttaa kiitän aina, ehkä vähän turhankin iloisesti ja kiitollisena. Ruuhka-aikaan menen harvoin junaan, silloin saa anella ja pyydellä, että voisiko joku hieman siirtyä että edes mahdun vaunun kanssa sisään. Yleensä siis tilaa kyllä on, muttei ihan oven lähettyvillä. Uusissa matalalattiajunissa on hyvät isohkot tilat lastenvaunuille ja pyörätuoleille. Mutta, mutta niillä paikoilla usein istuu henkilöitä, jotka eivät millään viitsi nousta vaikka vaunussa olisi kymmenen lastenvaunuja. Usein kyseessä ovat työikäiset aikuiset!!

Jonkin verran ollaan miehen kanssa pyörätuolilla liikuttu Helsingin julkisissa, ja ei ne matalalattiabussit juu autuaiksi tee, kun ne jää liian kauaksi reunasta... Oikein hirvittää ajatella miten liikkuminen onnistuu tämän kesän reissuilla kun mukana on (matka)rattaat, koira ja pyörätuoli :D

Lastenvaununappi on kuljettajalle signaali siitä, että ovet pitäisi pitää auki normaalia pidempään ajoneuvosta poistuttaessa/avata ovet, mikäli asiakas on ulkona.

"Pyörätuolipotilas" on loukkaava nimitys. Kannattaisi käyttää vaikka ilmausta "pyörätuolilla liikkuva henkilö".