kirjat
MiniHelsinki
18.4.12Jokainen joskus muuttanut tietää, että postit voivat vielä kauankin seilata ties missä. En siis ollut kovinkaan yllättynyt, kun Tammen lähettämä MiniHelsinki-pahvikirja ojennettiin minulle kirjekuoressaan vauvakerhossamme. Ja ihan hyvä, että ojennettiin sillä niin paljon ihailuja se muissakin äideissä herätti.
Tuntuu, että sydämeni vetää aina muutaman voltin ylimääräistä kun huomaan skidin uppoutuvan kirjaan. En edes tiennyt, että 10 kuukauden ikäinen pallero osaisi käännellä kirjan sivuja, mutta tänään aamulla keittiöstä olohuoneeseen rymistellessä kohtasin tämän näyn:
Punatukka luki kirjaa! Tai no, ainakin katseli hyvin kiinnostuneena kuvia. Voi hyvä tavaton, miten ällistynyt sitä voikaan olla kun huomaa taas jotakin uutta lapsessaan. Se oli tunnistanut ratikan!
Istuttiin sitten yhdessä futonille katselemaan MiniHelsinkiä, minkä kuvat ovat muuten samat mitä Hurraa Helsinki - Ikioma kaupunki-kirjassa, mutta ilman tekstiä ja paksummalla pahvilla. Minä osoittelin asioita ja skidi seurasi sormeani. Aina kun päähenkilö vauva oli kuvassa ja sanoin vauva, alkoi skidiä naurattamaan.
Kyllä meillä ennenkin on pahvikirjat kelvanneet, mutta nyt on alettu huomaamaan Salla Savolaisen piirroskuvista tuttuja juttuja. Ennakkoasenteeni MiniHelsinkiin oli innostuneen ihmettelevä, että miksi tehdä kaksi samanlaista kirjaa, mutta nyt on kyllä eri ääni kellossa. Onhan pahvikirja ihan eri kuin isommille suunnattu satukirja! Sitä voi tutkia ja ihmetellä yksinkin.
Olen muuten suunnittelemassa, että tekisin ihan oikean kirjahyllypostauksen omistamistamme kirjoista. Joku lukija sitä ehti jo tovi sitten toivoa, mutta en ole päässyt vielä tuumasta toimeen, kirjoja kun on tosi paljon ja bloggausaika kuitenkin rajallinen pomon nukkuessa.
23 kommenttia
Tuo on ihana kirja! Kävin ostamassa O:lle myös ja sitä on luettu moneen kertaan jo. Oli myös hauska bongata tuttuja juttuja, "tuolla äiti on töissä", "tuolla asuu se ja se", "muistatko kun mentiin ratikalla". :)
VastaaPoistaHei, ehkä bloggasitkin siitä jo? Tai ainakin näin nyt aloin muistelemaan...
PoistaEn kerinnyt vielä postata tarkemmin, bloggasin sillon aiemmin vaan, että haluaisin nuo molemmat Hurraan ja Minin meille. :)
PoistaUpee kirja!!! <3 Terkkuja! Nyt mulla on sulle arvonta mutsi ;)
VastaaPoistajoo, mä hoksasinkin ja aion ehdottomasti voittaa ne helmet. Tulen kohta sinne muruseni ;)
Poistaihana ISO punatukka! :)
VastaaPoistaEikoo jo iso!
PoistaIhana punatukka <3
VastaaPoistaSöpöliini punatukka :)
VastaaPoistaon! <3
PoistaSaiskohan ton kirjan edullisesti lapsimessuilta? (vaikken voittanukaan lippuja.. :( )
VastaaPoistaT: M&M
kävin näytteilleasettajalistan läpi ja en kyllä löytänyt kirjakauppoja tai kirjakustantamoja. Aikakauslehdet on kyllä paikalla, mutta tosiaan lastenkirjoja ei ihme kyllä ainakaan erottunu listasta!
PoistaHirveetä lähiösyrjintää! Missä Vantaa-kirja? Esittelyssä Jumbo, Myrtsi, Korso, Tiksin assa jne tähtikohteet.
VastaaPoistaNo kyl ainaki Itis ois pitäny laittaa, se on sentään pohjoismaiden suurin ostarI!
PoistaKirjahyllypostaushan on hyvä idea, jään odottamaan! Voi, ja pienellä lukijalla on punainen tukka, kadehdittavan ihana! Meilläkin jo lehtiä ja kirjoja opetellaan selailemaan omin hyppysin, mutta en ole huomannut, että kuvia vielä tunnistettaisiin. Sitäkin olen miettinyt, missä vaiheessa hevosen kuva alkaa edustamaan hevosta tai kissan kuva kissaa, ja mistä tekijöistä ne lopulta tunnistaa, kun varsinkin piirroshahmot on jokainen niin erinäköisiä...
VastaaPoistaMua on kanssa mietityttänyt, että miten ihmeessä se "kissa" voi olla jo tosi pienen lapsenkin mukaan "kissa", vaikka aito kissa ja piirroshahmokissat on ihan tosi eri näköisiä. Ja vaikka tulisi taas ihan eri näköinen kissan kuva vastaan, niin silti se tunnistetaan kissaksi. Jotenkin häkellyttävää.
PoistaMun piti tänään kysyä vauvakerhossa, et onko se ees mahdollista et toi tajuais ratikan kuvasta. kuulemma oli joo :)
PoistaSe kirjapostaus vaan on ihan hurjan iso duuni. Ehkä mun pitäis pätkiä se jotenkin aiheittain, et pahvikirjat, satukirjat, kirppislöydöt, klassikot jne? Me olemme perhe, jolla ei ole sähkövatkainta mutta kirjoja senkin edestä :)
Toi on niin ihanaa, kun lapsi löytää kirjojen maailman. Meillä ensimmäinen todellinen hitti oli Richard Scarryn Iloinen autokirja (nyttemmin ristitty pii-paa-kiijaksi). Se on ensimmäinen kirja, jota lapsi jaksoi keskittyneenä katsoa lähes puoli tuntia. Ihan siinä itsekin häkeltyi. Oli myös eka ohutsivuinen kirja. Ihan ok on kestänyt, muutamaa sivua on pitänyt teippailla.
VastaaPoistaTosi kiva, jos teet kirjapostauksen. Kiva kuulla mitä muilla luetaan. Meillä tosin ollaan jo kaksivuotiaita, joten siinä mielessä varmaan vähän eri kirjat kiinnostaa. Mut pakko mainostaa 80-luvun lapsille varmaankin tuttuja Teemu-kirjoja. Ilokseni löysin niitä Akateemisesta, ne kun on meillä ihan mielettömän suosittuja. Ja oman lapsuuden jäämistössä ne on vähän -no- liian luettuja. :)
teemukirjat <3<3 kiva ku meidän kirjasto on rempassa syyskuuhun niin on kai "pakko ostaa" niitä. eiku hetkonen, voihan jotain hankkia sitten ihan oikeaan aikaankin kun ei mun tarvi kirjastoa perustaa VIELÄ.
PoistaHauskaa muuten, että teilläkin on punatukkainen. Niin meilläkin, mut silti ihan erivärinen punatukkainen. :D Jaksaa muuten aina herättää ihmetystä ja ihastelua täällä Suomessa.
VastaaPoistaTää on sellanen strawberryblond noin niinku trendien perusteella ;) miten kuvailisit teidän punasta tukkaa? :D
PoistaNo -öh- olen tainnut tippua hiustrendien ulkopuolelle, kun omakin kuontalo on nähnyt viimeksi väriä elokuussa, joten joudun vain toteamaan, että se on ruskeampi. :D Ruskea kupari. Se se on. Jälkimaku on hieman viipyilevä, ehkä jopa pirskahteleva. Tammisuutta ei ole havaittavissa.
PoistaIhana, sehän on niinku hyvä viini :D
PoistaKommenttien valvonta päällä.