Kodinhoidontuella loppukuu taitaa alkaa jo kuun puolesta välistä, mutta alkakoon vain. Silkkaa laiskuutta sitä ostoleipää ostaa muutenkin, sillä yleensä se ei ole edes niin hyvää, helppoa vaan poimia pussi ties mitä jumpuloita ja sitten ne jää vielä syömättä! Eilen huokaisin syvään tarkastaessani tilini saldoni ja pistin sitten illalla leipoen.

Mun sämpylät ovat ammattileipurin kauhistus. Teen löysän taikinan hyvin summittaisesti vähän sitä ja enemmän tätä-periaatteella ja jätän vaivaamatta. Odottelen ihmettä, että taikina onnistuisi ja nostelen löysän taikinaliisterin kahdella puulusikalla pellille. En pyörittele enkä kohottele. Ihme ja kumma, ne ovat silti yleensä tosi hyviä. Tässäkin tapauksessa tieto taitaa vain lisätä tuskaa ja kun ei tiedä paremmasta, ei oikein osaa kaivatakaan.

Reseptiä ei tule - sitä kun ei ole!