Mitäs me yksinhuoltajat
25.3.12Mulla piti olla maanantaille tosi mahtava arvonta tulossa, mutta nyt on pakko kirjoittaa eräästä paljon tärkeämmästä asiasta ja ajattelin jättää kirjoituksen huomiseksi kokonaan. Palaan arvontaan tiistaina. Olen viime aikoina saanut kommenttiboksiin anonyymikommentointia missä on kyseenalaistettu yksinhuoltajuuteni ja epäilty että käytän termiä vain huomionhakuisuuttani. Yleensä en kirjoita mitään kovin syväluotaavia tekstejä arjestamme, mutta koska huolestuin anonyymikommentoijan omasta tilanteesta, aion nyt tehdä poikkeuksen.
Lainaan aluksi tämän päiväistä kommentoijaa:
..."vaan siitä että oikeasti lapsestaan yksin vastuuta ottavat haluaisivat tutustua muiden samassa tilanteessa olevien blogeihin. Siinä sitten haulla tulee vikaosumia, kun kyse on sinunlaisistasi "Oon siis niinqu niiiiiiiiiiiin yhäri kun joudun ihan yksin pukemaan lapsen aamuisin ennen ku isi vie meidät raflaan ja risteilylle!!!!!"
En ymmärrä miksi sinä väität "eläväsi vauva-arkea yksin" kun et kerran niin tee"...
Kuten monet pitempään blogiani seuranneet tietävät, en nykyään kirjoita arkielämästämme juuri ollenkaan. Itse koen, että monet asiat eivät murehtimalla ja negistelemällä kummene, vaan apu arjen hankaluuksiin löytyy jostain ihan muusta ja en haluakaan, että blogini täyttyisi yksinhuoltajien murheista vaan jostain keveämmästä.
Meidän perheen tilanne ei varmasti ole ollut se kaikista ideaalein, vaikka en ole siitä täällä jauhanutkaan. Olen sairastanut jo pitkään masennusta, mikä paheni raskausaikana niin paljon, että lopulta lapsen isä auttoi minua pääsemään psykiatriseen hoitoon. Elämänhaluni oli loppuraskaudesta pyöreä nolla ja terapeutin ehdottaessa ennakoivat lastensuojeluilmoituksen tekemistä olin valmis mihin tahansa. Raskaus saatiin jotenkin rämmittyä synnytykseen, minkä jälkeen minulle ja vauvalle löytyi paikka masentuneisiin äiteihin erikoistuneesta ensikotiosastosta. Ja jos juttu kuulostaa tutulta, kyllä, saatoit lukea perheemme vaiheista vauva-lehdestä.
Vaikka avun hakemiselle ja sen vastaanottamiselle oli kynnys todella suuri, on asiantuntija-apu ollut kultaakin kalliimpaa ja sitä kautta on löytynyt niitä positiivisiakin juttuja mistä täällä kirjoittaa. Elämässämme on ollut paljon viisaita ihmisiä viimeisen vuoden aikana auttamassa rutiiniemme syntymistä ja tukemassa perhe-elämäämme. Vaikka emme lapsen isän kanssa ole parisuhteessa, olimme yhtä mieltä että pienelle alle 1 vuotiaalle lapselle ei ole hyväksi reissata erilaisissa tilanteissa, vaan pyrimme näkemään toisiamme perheenä. Lapsi asuu täysin kanssani ja näkee isäänsä omilla reissuillaan sekä meidän omassa kodissa, minne isä on aina tervetullut. Tämä tarkoittaa kuitenkin käytännössä sitä, ettei lapsi ole koskaan pois kodistaan öitä ja suurimman osan aikaa hän on kanssani kaksin.
Ilokseni olen havainnut homman toimivat hyvin, kun kumpikin vanhempi on valmis kompromisseihin. Käytännössä olemme työskennelleet tilanteen saavuttamiseksi paljon, sillä asia ei todellakaan ole ollut helppo ajaa tähän pisteeseen. Vaikka minulla ei ole tapana avautua suuremmin perhekuvioistamme, yllä olevan kaltaiset kommentit aina satuttavat, sillä palikkamatikkapäälläni laskien olen lapseni kanssa yksin huomattavasti enemmän mitä normaali yksinhuoltajaäiti, millä on silloin tällöin lapset isällään. En silti valita, sillä saan apua arkeen sekä kotipalvelusta että ystäviltä, lapsen isän lisäksi.
On kuitenkin surullista, että Suomessa on paljon äitejä joiden ainoa tapa löytää kaltaisiaan on ilmeisesti netti. Kenenkään ei tulisi olla täysin yksin lapsensa kanssa ja jos näin on, toivon että tämä kirjoitus jollakin tavalla toisi lisää voimaa hakea tilanteeseen jokin muu ratkaisu kuin vittuilu toisile yksinhuoltajille netissä. Ensimmäinen askel on varmasti neuvolassa sosiaalisen piirin pienuudesta puhuminen ja tuen tarpeen myöntäminen. Kokonaan yksin lasta kasvattaville on olemassa myös totaaliyhäriyhdistys, mihin en itse siis kuulu koska minulla on nykyään hyvä tukiverkosto. Toivon silti, että yllä oleva kommentoija sekä ne muut netistä vertaistukea etsivät löytäisivät myös konkreettisia tukiverkkoja, sillä niin uskomattomalta kuin se aluksi tuntuukin, apua on saatavilla.
29 kommenttia
Jos vaan pystyt niin jätä omaan arvoon tollaset. Sun elämän kiemurat ei kuulu kellekkään etkä ole tilivelvollinen.Hienoa on kuulla että olet selvinnyt pahimman yli. Olen seurannut blogiasia ja olet huippu äiti.
VastaaPoistaTsemppiä teille! <3 Tämä on hyvä blogi ja teillä hyvä perhe!-Tiina
VastaaPoistaoikeastaan jättäisin muuten omaan arvoon kommentoinnit, koska ne eivät muuta käsityksiäni meidän perhemallista tai muusta. Mutta joskus on kai pakko nostaa kissa pöydälle, että netissä vittuileminen ei varmaan ole se paras tapa hakea vertaistukea itselleen. Tilivelvollinen en tietenkään ole, mutta toivon yllä olevan anonyymin tosissaankin hakevan apuaan tilanteeseen turvanpäiväisen negailun sijaan.
VastaaPoistaYksinhuoltajana minä olen sinua pitänyt.Harva pieni vauva voi vierailla isänsä luona ilman äitiä. Luontevinta on siis noin, että välit ovat kunnossa.En ymmärrä logiikkaa, että kasvatat lasta käytännössä yksin, mutta lapsi tapaa isäänsä, niin ei olisikaan silloin yh. Yh, on jos samassa taloudesa ei ole toista huoltajaa.Googlatkaa tai tarkastakaa sanakirjasta, mutta niin se on. Niillä joilla on tosi pahaolo, purkavat sen toisiin ihmisiin.Tseppiä sulle!
VastaaPoistaSiis tsemppiä (osaan kyllä kirjoittaa) :)
VastaaPoistaYes! I love juu <3
VastaaPoistaHyvä ja rohkea kirjoitus! Tosi kurjaa että tuollaisia kommentteja joista olet mielesi pahoittanut on. Ihan tyhmää tommoinen. Hienosti olet jaksanut näin sivusta katsojan näkökulmasta ja ihanaa että jaksat tätä blogia kirjoittaa! Hyvä myös että sait ja otat vastaan apua! Varmasti tooosi rankkaa olla lapsen kanssa lähes kokoajan, hänelle kuitenkin varmaan parempi tuo järjestelynne noin. Enkä ainakaan itse voisi/raaskisi vauvaa lähettää isälleen viikonlopuiksi. Kaikkea hyvää teille ja tyhmille anoille koirankakan hajuista kevättä!
VastaaPoistaRohkea olet, OiMutsiMutsi! Toivottavasti kyseinen Anonyymi uskaltaisi pyytää apua omaan tilanteeseensa.
VastaaPoistaVoi herranen aika minkälaista porukka tätä nykyä on! Itse olen yh jonka lapsen isä ei ole kanssamme missään tekemisissä ja todellakin toivoisin asian olevan toisin. Miksi pitää tarttua tuommoisiin ääliömäisiin asioihin ja niillä pahoittaa toisten mielet? Ja en kyllä ymmärrä että jos tätä blogia on lukenut niin miten voi päätellä ettet olisi yksin lapsen kanssa suurinta osaa aikaa? Itsekään en varmaan ole yh koska lapseni on välillä myös vanhemmillani sekä kummeillaan hoidossa. Tulinpa oikein vihaiseksi kun tuon kommentin luin! Mutta oikein aurinkoista kevättä teille ja yritä olla noteeraamatta tuollaisia kommentoijia. :)
VastaaPoistaKiitos rohkeudestasi, tsemppiä ja toivotaan että Anonyymi saa jutun kautta myös keinoja hakea apua!
VastaaPoistaNoita anonyymeja on joka puolella, jätä ne omaan arvoonsa. Hyvän kirjoituksen teit, olenkin odottanut itseasiassa tätä!! Mikähän minä muuten olen sitten kun olen se lapsen tapaamisvanhempi?? Pidän itseäni silti kokoaikaisena äitinä!! :DT: Eltsu
VastaaPoistaToisenlainen kokemus. Olen ollut täysin yksin kahden lapsen kanssa n. 10 vuotta. Isovanhemmista elossa 3, joista 2 ei pidä yhteyttä ja 1 aiheuttaa meille enemmän hankaluuksia kuin hyvää tai että auttaisi ja tukisi. En pääse oikeastaan koskaan mihinkään, hoitopaikkoja ja tukiverkostoa ei ole. Ja vuosien kokemus on siitäkin, ettei yhteiskunnalla oikeasti mitään apua ole tarjota. He uskovat mihin tahtovat. Alunperin on pyydetty apua tiettyyn ongelmaan, joka silloin vielä toisena huoltajana olleella oli, mutta viranomaisten oli helpompi kieltää ongelma, kuin tehdä sille jotain. Ja siitä sitten seurasikin periaatteessa vain pahaa.
VastaaPoistaHyvä Mutsi! :)
VastaaPoistaOi mutsi, hieno ja tärkeä kirjoitus! Tsemppiä ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle, olet rohkea taistelija! Mää oon sun fani! :)
VastaaPoistaVoi vitsi mie en ymmärrä mikä ihmisiä nykyään vaivaa kun ihmisten asioihin pitää puuttua vaikkei oikeasti tiedäkään tilannetta. Eikä oikeasti tunne ihmisiä, niin mikä oikeuttaa sitten arvostelemaan noinkin rankalla kädellä. Jokainen saa kirjoittaa blogiinsa sitä mitä haluaa ja jokainen saa myös valita mitä blogia lukee. Tuskin kukaan on pakotettu lukemaan sinun blogiasi (paitsi kaikki me, joiden mielestä sun blogi on HUIPPU!), joten klikkailkoot eteenpäin jos ei kiinnosta. Jatka vaan samaan malliin ja tsemppiä! Hienoa että rohkenit avata suusi!
VastaaPoistaTeidän perheelle toimii se, mitä yritin saada toimimaan meillä. Ihanaa, että K:lla on isä hyvissä väleissä äidin kanssa! Anna kateellisten huudella..Totaaliyh-kuvio ei ole mitenkään sankarillista, vaan pakkorako, ainakin minulle. T on kuitenkin onnellinen ipana, sillä on äiti, kaikki isovanhemmat, läjä sukulaisia ja ystäviä ympärillä. Ei siinä yhtä isää osaa kaivata.
VastaaPoistaMoikka,eksyin tänne alunperin kun guuuglettelin kantoliinailuun liittyviä juttuja. Jäin vähän koukkuun, ja olen käynyt vähän väliä vakoilemassa... :)Tsemppiä sulle! Luin jutun Vauva-lehdestä. Rankkaa. Muista että olet oikea sissi naiseksi, ei olisi monesta moiseen.On se kummallista, että anonyymien tarvitsee tuommoisesta vääntää...kurjaa. Itse en ole yh, olen kyllä eronnut esikoiseni isästä, mutta nyt asun avoliitossa uuden mieheni kanssa ja olemme exän kanssa molemmat esikoisen huoltajia - siis yhteishuoltajuus, ei yksinhuoltajuus.
VastaaPoistamä eilen pyykkikonetta täyttäessäni mietinkin tätä asiaa sun aiemman postauksen perusteella. ihan järjetöntä vertailla sitä, onko joku enemmän yh kuin joku toinen. yksinhuoltaja on, jos on lapsen ainoa huoltaja, ts. yhteishuoltajuutta ei ole. mä siis nään tään (yllättäen) niinku laki tään näkee :D riippumatta siitä, kuinka usein tavataan ja millä kokoonpanolla. tää teidän malli on just sellainen lapsen kannalta hyvä - miks "ideaalin" pitäisi olla se, että isä on kokonaan kadonnut lapsen elämästä tai on verisissä vihoissa lapsen äidin kanssa?mun yks tuttu on yh mutta käytännössä lapsi asuu suurimman osan ajasta, jo vauvasta saakka, isovanhemmilla monen sadan km päässä. mut yh silti, koska isä on palannut ajat sitten kotimaahansa eikä koskaan sovittu yhteishuoltajuudesta.mulla on esikoisen isän kanssa yhteishuoltajuus. tarkoittaa meidän tapauksessamme sitä, että poika on isällään joka toinen viikko arkiyöt klo 20:sta aamuun (iltapäivät, illat ja vkl:t mulla isäviikoillakin), joka toinen joulu ja kesälomasta 1-2 viikkoa. mä hankin lapselle kaikki tarvikkeet (koulu, urheilu jne) ja vaatteet, en saa elatusmaksuja (koska on yhteishuoltajuus ja tienaan huomattavasti enemmän). vastannee joidenkin yh-vanhempien tilannetta mut ei silti tee musta yksinhuoltajaa. se on muuten jännä, että vaikka mun avipuoliso ei ole mitenkään elatusvelvollinen mun esikoista kohtaan, niin lapsilisän yh-korotus (jonka siis saa vaikkei olisi yh vaan asuu lapsen kanssa ilman toista aikuista perheessä) napsahti heti pois kun mies muutti saman katon alle. oletus kai siis on, että se puoliso osallistuu myös sen bonuslapsensa kuluihin. no olipas lätinää näin työpäivän alun ratoksi :)t. wandis
VastaaPoistaLöysin viimeviikolla blogisi ja tullut selattua melkein koko blogi läpi. Mukava blogi sinulla :)Aurinkoista kevättä!!!
VastaaPoistaTulinpa pahalle mielelle puolestasi moisen älyttömän anonyymin toiminnan takia. Sekä toiminta (puskista haukkuminen) että viestin sisältö (kilpaillaan kenellä on kurjinta) ovat ihan hanurista.Teit rohkeasti kun kirjoitit tämän tekstin, mutta et tosiaankaan ole velvollinen todistamaan mitään. Jatkossa ehdottaisin, että käytät delete-nappulaa jos tämä samainen anonyymi palaa kommentoimaan.Keep up the good blog :)
VastaaPoistaOlenkin välillä miettinyt, minkäköhänlainen "järjestely" teillä on, kun toisaalta kirjoitat olevasi yksinhuoltaja ja toisaalta kiität lapsen isää "perheestä". Yksinhuoltajuushan on lainopillinen käsite ja periaatteessahan sitä voi olla yksinhuoltaja vaikka koko perhe asuisikin saman katon alla. Sitä ei ole tainnut anonyymikommentoija ymmärtää saati, ettei perhetilanteet aina ole niin mustavalkoisia.Itse en ole löytänyt täältä kyllä mitään "kärsi niin kirkkaimman kruunun saat" hakuisuutta, vaan yksinhuoltajuutta on sivuttu kirjoituksissa ohimennen. Mullekin tulee Vauva-lehti, mutta en ole tajunnut tähän blogiin yhdistää yhtäkään "kertomusta".Haluan vielä kiittää mahtavasta blogistasi! Tykkään myös teidän arkeanne valottavista postauksista, esim. meno-/reissu-/ruokailuraporteistanne, mutta ilmiöistäkin kerrot kivasti. Jos itse jotain karsisin, niin "tuote-esittelyistä", mutta kukin tehköön oman näköisensä blogin!!
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Nämä asiat eivät tosiaan kuulu tänne, enkä koe olevani tilivelvollinen asioista. Nyt vain tuli fiilis, että omakohtaisista kokemuksista saattaisi olla apua jollekin muulle, jolla on huono tilanne elämässä. Tuon kaltaiset kommentit eivät mielestäni osoita mitään muuta kuin huonoa oloa, mikä pitää purkaa jonnekin ja toivon jatkossakin ettei tämä ole se osoite.
VastaaPoistaVoi taivas sentään. Jätä omaan arvoonsa tuollaiset anonyymit kommentoijat. Hienosti otit asiaan kantaa, toivotaan et nämä hiljenevät jatkossa. Arvostan suuresti sinua ja muita yksinhuoltajia. Nauti siitä, että tukijoukko asiat ovat kunnossa ja unohda muiden arvostelut! Tykkään sun blogista. Vauvalehden juttua en osannut tänne yhdistää.
VastaaPoistaHiljattain olen löytänyt blogisi, kun nämä äitiys -ja vauvajutut ovat alkaneet kiinnostamaan (rv 31). Kiitokset aidonmakuisesta tyylistäsi ja tämä kirjoitus kirvoitti minutkin kommentoimaan, koska en voi kuin ihailla sitä miten et vetänyt hernettä nenään vaan ikäänkuin kohosit tilanteen yläpuolelle ja vielä tarjosit apua. Ihan mahtavaa toimintaa! En voi kuin ihailla ja ottaa esimerkkiä asenteestasi.
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistahyvä juttu oli vauva-lehdessä! meinasin jo aiemmin siitä mainita, mutten tiennyt haluatko tuoda ilmi, että se olit just sä. vaikkakin jostain aiemmin muistan lukeneeni sulta maininnan, että oot ko lehdessä piakkoin. liekö jonkun toisen kommenttiboksissa.
VastaaPoistaHuh. Luen useampaa eri äitiblogia ja usein mietin, miten te äidit jaksatte kirjoittaa siitäkin huolimatta, että liikkeellä on kaikenlaisia pahanilmanlintuja joiden perimmäinen tarkoitus tuntuu olevan purkaa omaa pahaa oloaan ja tuottaa toiselle mielipahaa.. Hyvä teksti!
VastaaPoistaHyvä Mutsi! :)
VastaaPoistaSinä olet hieno ja upea ihminen. Ja rohkea, kun kirjoitit tämän postauksen.Aijjettä mua nyppii sun puolesta. Maailmassa on paljon pikkumaisia ihmisiä... Yritetään olla vain välittämättä niistä. Ja tsemppiä yksinhuoltajuuteen. Niin tiedän, mitä se voi olla. Onneksi on tukiverkostoja.. Halauksia!
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.