Tänään lähdimme suurin suunnitelmin keskustaan katsomaan Ateneumiin Carl Larssonin näyttelyn sekä kuuntelemaan kun "Dosentti Anna-Maija Castrén valottaa nykyperheen monimuotoisuutta ja pohtii perhekäsitystä suhteessa Larssonin kuvista välittyvään perheidylliin" (suora lainaus Ateneumin sivuilta).
Emme valitettavasti mahtuneet ensimmäisen 800 joukkoon, jotka olisivat saaneet ilmaisen lipun näyttämällä S-etukorttia, mutta ei se mitään. Maksan mielelläni mielenkiintoisista näyttelyistä ja varsinkin kun tuo Castrenin esitelmä kiinnosti niin mikä jottei. Vaan eipä mennyt niinkuin elokuvissa tämäkään reissu.
Lapsi nukkui päiväunet ennen lähtöä ja oli iloisella päällä, muttei erityisemmin villinä. Jäimme Ateneum-salin takatilaan ja annoin tyypin puuhastella reppunsa kanssa lattialla jo jotain ääntä siitä tietenkin lähti, koska 9 kuukauden ikäinen ei vain pysy täysin hiljaa kuin nukkuessaan. Mitään omasta mielestäni häiritsevää tyyppi ei kuitenkaan tehnyt, esimerkiksi itkenyt tai riehunut. Jossain vaiheessa nostin kuitenkin lapsen rengasliinaan tutkimaan avaimiani ja huomasin yleisössä vanhemman naisen joka puhujan sijaan tuijotti meitä.
Ensin ajattelin, että kuvittelen hänen pahansuovan katseen, mutta kun tuijotus vain jatkui ja jatkui takariviin, tajusin että läsnäolomme häiritsi häntä valtavasti. Keskityin kuitenkin puhujaan ja sivusilmällä huomasin naisen tuijotuksen meihin vain jatkuvan. Kun lapsesta kuului jotakin kuten "öy", hän laittoi sormensa korviinsa, osoittaakseen että äänet olivat epämiellyttäviä ja aikansa tuijottelua ja korvien tukkimista jatkettuaan nousi ylös ja kävi supattamassa henkilökunnalle jotain. Vähän ajan päästä taaksemme tuli Ateneumin työntekijä, jonka kanssa nainen oli supattanut, mutta hän ei sanonut mitään meille. Silloin keskirivin nainen pudisteli päätään, nousi välillä seisomaan, katsoi takariviin ja osoitteli meitä.
Tätä osoittelua ja seisomista jatkui tovi, kunnes työntekijä pahoitellen tuli supattamaan korvaani, että yleisöstä tuli pyyntö, että meidän pitäisi lähteä. Purin hammastani ja keskustelimme asiasta viestintuojan kanssa, joka tuntui olevan yhtä hämmentynyt kuin minäkin ja ilmoitin etten lähde minnekään, sillä lapsi ei riehunut, huutanut tai ollut oikeasti millään tavalla puhujan tai yleisön haittana, vaan jokelteli sanan silloin toisen tällöin. Työntekijä seisoi vieressä pahoitellen ja nainen jatkoi tuijotusta ja meihin huomion kiinnittämistä, kunnes mulla alkoi menemään hermot, mikä tietenkin vaikutti myös lapseen. Lapsi aistii kyllä äidin kireyden ja kun hän muuttui rauhattomaksi, päätin poistua auditoriosta. Mietin pitkään ennen poistumista keskeytänkö esitelmän ja kysyn puhujalta oliko lapseni haitaksi kantoliinassani, kun yleisössä tuntuu asia häiritsevän, mutta päätin sitten kunnioittaa puhujaa ja olla keskeyttämättä.
Paha mieli siitä kuitenkin jäi, kun olin tuota tilaisuutta odottanut ja luullut ettei perheeseen littyvässä tilaisuudessa lapsi voi olla haitaksi. Harmitti niin paljon, että itse näyttelyn vain kiersimme nopeasti läpi keskittymättä mihinkään ja pihalle päästyäni soitin muutaman terapiapuhelun ja päätin lähteä tyypin kanssa Taidehalliin. Niin jäi Larssonit ja Castrenit puolitiehen, mutta toivottavasti tämä korviaan pidellyt nainen sai upean ja ennenkaikkea lapsettoman taide-elämyksen loppuajasta. Me saimme paljon paremman elämyksen Taidehallissa, missä henkilökunta kannusti silloin jo villimmin käyttäytyvää lasta kokeilemaan hallin akustiikkaa ja keräsipä työntekijä pikkukivetkin lattialta että konttaus onnistuu paremmin. Kiitos siitä Taidehallin henkilökunnalle, sinne me tulemme jatkossakin yhdessä!
Kuvat: Carl Larsson
43 kommenttia
Käsittämätöntä! Palautetta. Johonkin. En kyllä tiedä mihin. Graaaa...
VastaaPoistaNiin, ei tuosta oikeen atskiinkaan voi valittaa et teillä on paskoja asiakkaita!
VastaaPoistaSe korvienpitelijätuijottajahan sieltä olisi pitänyt poistaa! Noh. Jälestä jästiä miettiä. Hmmm.. Olisin ollut kans ihan hiilenä ja toisaalta romuna tuossa tilanteessa. Ja jos olisin ollut syömättä, niin taatusti olisin odottanut sen korvienpitelijätuijottaja-asiakkaan tilaisuudesta poistumista ja olisin palauttanut sen aika lahjakkaasti. Onneksi en ollut siellä ja onneksi en ollut siellä varsinkaan nälkäisenä. Kaikenlaisia sitä pitää tässä maailmassa olla.
VastaaPoistaNo se nyt on ainakin ihan selvää, että kuka tuossa häpäisi itsensä ja kuka ei. Voi luoja.
VastaaPoistaMäkin olen aika suora ihminen, mutta kun on yksin ja aina on se pelko perseessä, et onko tää väärä paikka lapselle, sitä on jotenki arkana. Ja toisaalta ei halua alentua sille tasolle, et alkais vaatimaan ihmisten poistamista. Meidänkin muksu on ollut ties missä kökkäjäisissä kättelemässä kulttuuriministeriä pienestä pitäen, mutta tällaseen perheeseen liittyvään tilaisuuteen se ei sit mahtunut. Harmittaa, koska en mä montaa kertaa aio maksaa tota sisäänpääsyä.
VastaaPoistaNo niin. Toisaalta toinen meistä on varmaan nyt tyytyväinen toimintaansa ja se en ole minä.
VastaaPoistaNo olipa tylsä juttu! Se tuimasti katsova täti olisi kyllä pitänyt poistaa. Mutta ilmeisesti hänellä oli melko paljon vaikutusvaltaa, kun sai poistettua teidät. Törkeää! :(
VastaaPoistaVoi hemmetti mikä ääliö. Mä voin myöntää luoneeni myös vähän ikäviä katseita eräiden lapsukaisten vanhempia kohtaan, mutta silloin tais olla syytäkin. Olin myymälän kassalla töissä, siinä kassan vieressä oli herkästi särkyviä lamppuja sun muita näytillä ja kolme tenavaa veti niiden ympärillä ostoskärryjen kanssa rallia. Vanhemmat vain naureskeli, ei elettäkään rauhoittaakseen lapsukaisia :D Oli pakko sanoa, että lopettaa sen rallin, ennenku jotain hajoaa..Mut niin itse asiaan, ihme niuho. Ois kannattanu kyseisen rouvan varmaan jäädä kotiin, jos noin pienestä häiriintyy..
VastaaPoistaOo-äm-gee! Tuli todella paha mieli teidän puolestanne :( Tsemppiä, taide kuuluu kaikille!
VastaaPoistaItse mä lähin sitten kun poikakin alkoi jo aistimaan mun hermostumisen. Kukaan ei siis liepeestä heittänyt pihalle :)
VastaaPoistakyllä lapselliset saa miettiä minne ja milloin ottavat lapsia mukaansa ja itsekin välillä pyörittelen silmiä kurittomille kakaroille. Tässä nyt ei kuitenkaan ollut kyse muusta kuin ennakkoluulosta tai muusta kiusasta.
VastaaPoistaNiinpä :) Tosin nythän ei ollut kyse itse näyttelystä vaan näyttelyyn liittyvästä luennosta tms, mikä sivusi siis omaa perhekuviotamme ja olisi siksi ollut tosi mielenkiintoinen. En rehellisesti olisi ikinä uskonut, että olisimme tuon kaltaisen aihepiirin tapahtumassa haitaksi, mutta näin kävi.
VastaaPoistaNo huh huh. Mun mielestä vähän tahditonta siltä työntekijältä tulla edes sanomaan mitään. Se olis voinut sille tädille todeta, että ovi on tuolla... Jos tuo oli tilaisuuden otsikko nin miksi siellä ei sitten saa olla lapsia, vaikka niistä pientä kitinää lähtisikin. Ei siitä kukaan kuuroudu. Sitäpaitsi ne skidit oppii olemaan kaikissa kissanristiäisissä vaan jos ne pääsee mukaan. Saisivat antaa sulle edes uuden lipun maksutta!
VastaaPoistaMä luulen, että se tyyppi oli niin voimakkaasti asiansa ilmaissut ettei viittinyt olla sanomatta. Ja toisaalta kun se valittaja nousi sieltä penkistään ylös ja tunki sormiaan korviin, niin kai se oli ihan kohteliastakin sanoa että se haluu meidät ulos. Työntekijän kanssa käymäni keskustelu oli ihan asiallista ja perheellisenä hän sanoi ymmärtävänsä kantani, kun sanoin eka et me jäädään.
VastaaPoistaKauhee paskapää korvankaivaja mummo.
VastaaPoistaOnneksi Ateneumin työntekijä toimi fiksusti. Hän on varmasti olluna aikas puun ja kuoren välissä. Uskomatonta käytöstä kyllä tuolta vanhemmalta rouvalta. Sie olit lapsen kanssa ihan oikeassa paikassa, elä sie sitä epäile.
VastaaPoistaMua jaksaa kerta toisensa jälkeen kummastuttaa ihmiset, jotka eivät käsitä, että julkisilla paikoilla liikkuessa muut ihmiset saattavat pitää ääntä tai olla häiriöksi pikkusieluisille. Samanlaiset ihmiset tulee bussissa rivien päästä naputtamaan liian kuuluvista puhelimen näppäinäänistä, kieltävät puhelimeen vastaamisen, musiikin kuuntelun iPodilla jne. Tämä ihmistyyppi on äärimmäisen hankala kerrostalonaapuri, joka ei siedä linkoavaa pesukonetta viiden uutisten aikaan tai rappukäytävästä kantautuvia askelten ääniä. Mun mielestä julkiselle paikalle astuessaan pitää hyväksyä, että kaikki normaalit elämisen äänet vauvanitkuineen (mikä ei tässä tapauksessa edes ollut kyseessä), jokelluksineen, liian kovine näppäinäänineen ja korkokenkien kopinoineen kuuluu siihen tilaan ja tilanteeseen, ja valittaminen on aiheellista vasta kun joku aiheuttaa tahallisesti kohtuuttoman kovaa meteliä tai on oikeasti häiriöksi muille. Ja tällä nyt tarkoitan ostareilla kapakoiden edessä möykkääviä pihalle kannettavia pubiruusuja ja huoltoasemalla noppacorolloissaan popittavia inttipoikia matkalla baariin. Itse en ole KOSKAAN kokenut mitään möykkää, melua tai ääntä niin sietämättömäksi, että olisin kokenut tarvetta puuttua asiaan. Se mun mielestä vaan nyt kuuluu elämään. Äänet. On jotenkin hassua, minkälaisiin asioihin ihmiset puuttuvat kärkkäästi. Seinien läpi kantautuvaan perheväkivaltaan ei kukaan ota kantaa, naapurin mummo homehtuu huoneistoonsa. Mutta kun alle vuoden ikäinen lapsi jokeltelee luentosalissa itsekseen, on virkaintoisen taiteen ystävän vuoro älähtää. Aika absurdia, kerrassaan absurdia.
VastaaPoistaEt muuten edes kirjoita vanhemmasta rouvasta, vaan naisesta. Sain itseni kiinni stereotypioinnista. ;-)
VastaaPoistaPitäisi miun mennä nukkumaan. Löysin mie tekstistäsi sen vanhemman naisen. :-D
VastaaPoistaMun mielestä selkeistä vaaratilanteista ja epäasiallisesta käytöksestä saakin toisten lapsia ojentaa. Valitettavasti vain viestintuoja usein ammutaan ja minäkin sain suoraan sanottuna turpiini pienen teinitytön sukulaisilta kun huomautin facebookissa, ettei jatkuva statuspäivityksissä kiroilu ole kovin nättiä...
VastaaPoistaSiis mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa jos lapset eivät saa näkyä JA kuulua? Lasten luonnollinen ominaispiirre on metelin tuottaminen. Tietenkin on vanhempien vastuulla, että meteli minimoidaan tilaisuuksissa, joissa siitä on selkeästi haittaa, mutta kyllähän lapsetkin kuuluu yhteiskuntaan ja nimenomaan erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin vieminen opettaa heitä yleisesti hyväksyttyyn käytökseen julkisilla paikoilla! En vaan ymmärrä tommosia tätejä. Varmaan muutkin huomasivat hänen tökerön käytöksen - penkkirivissä seisominen ja sormien korviin työntäminen varmaan herättää huomiota luentosalissa... Tosi noloa! Mutta ehdottomasti palautetta tästä sinne Ateneumiin, jospa pääsisit sinne toisella kerralla ilmaiseksi katsomaan loppuun sen näyttelyn.
VastaaPoistaIhmispersreikä. Mielipidekirjoitus Hesariin, jos et ite jaksa niin P:n vanhemmista jompsakumpsa varmaan on motivoitunut :D
VastaaPoistaJos häiritsee noin kovin, olisi voinut tämä *enviitsiedessanoamikä* nainen poistua itse ennemmin paikalta kuin vaatia teitä poistumaan. *Rumasana*
VastaaPoista:) Oli se ainakin omasta mielestään rouva!
VastaaPoistaSepä se onkin, että jotakin voi vaivata elämän äänet :/ Mietin, että jos kyseessä olisi ollut vaikkapa Kalervo Palsan pohjoiseen perversmiin liittyvä luento olisi noi jokellukset saattaneet haitata. Nyt siellä salin molemmin puolin oli isot kuvat lapsista ja aiheena perhe, niin kyllä musta kans sinne perus lapsiäänet sopi. Koska kyllä mullakin on tilannetajua sen verran, etten vie lasta sille sopimattomiin paikkoihin tai tapahtumiin, mitkä eivät sovellu lapsille.
VastaaPoistaNo mä laitoin meiliä sinne, et oisko tuota luentoa joskus muullonki. Se mua enemmän harmittaa ku ne Larssonin työt on siellä vielä tovin ja kunhan asia lakkaa ärsyttämästä, mä voisin mennä sinne mielelläni.Uskoisin, että huomasi käytöksen. Muutama mummeli kääntyi aina välillä hymyilemään meille, varmaan kannustukseksi.
VastaaPoistaHah, mieluummin itte kirjottasin ja ne sais vahtii muksua :)
VastaaPoistamä oon kyllä samaa mieltä. Yleensä jos mua häiritsee joku, mä pyrin poistumaan paikalta. Niinku nyt teinkin, mutta vähän aiheetta ehkä.
VastaaPoistaSiis eihän perheeseen tai lapsiin liittyvät luennot ym. sitä tarkoita, että ne on tarkoitettu lapsille, kuten yksi kommentoija tuolla ylempänä olettaa. :D Tässä tapauksessa on tietenkin selvää, että kun lapsi ei oikeasti ketään häiritse, niin kaikki olisivat voineet ihan rauhassa vain kuunnella sitä luentoa eikä alkaa järjestämään härdelliä, kun tuolla on lapsi, joka vähän jokeltelee. Varmaan tuollainen osoittelu ym. vei muiltakin keskittymiskykyä eli kukakohan siellä oli häiriöksi...
VastaaPoistaTämäkään ei varmasti ollut suunnattu vauvoille, mutta tuollaisena yleisenä hässäkkäpäivänä milloin atskissa käy tuhansia ihmisiä ilmaislipuilla on mun mielestä ihan ok ottaa se napero mukaan. Mä oon tietenkin täysin väärä ihminen sanomaan muksun tuottamasta häiriöstä, kun mulle se huutaa ja kiukkuilee joka päivä enemmän ja omasta mielestäni se käyttäytyi tuolla tosi hyvin. Mutta tää on tosiaan subjektiivinen näkemys äidiltä, joka kuulee pahempaakin ääntelyä päivittäin.
VastaaPoistaHuh! Vaikka tähän on jo USEA kommentoinut, niin sanonpa sanan minäkin. Uskomatonta käytöstä siltä naiselta. Eiköhän muita läsnäolijoita häirinnyt enemmän tädin pelleily kuin lapsen läsnäolo. Tietenkin on puolueellista puhua suunnalleen saman ikäisen lapsen äitinä, mutta silti. Jos te kuitenkin olitte takarivissä, eikä läsnäolo muita häirinnyt. Itseänikin olisi varmasti jäänyt kaivelemaan tuollainen käytös. Harmi kun ei voinut käydä kysymässä tädiltä, mikä vaivaa. Oisko hankala käyttäytyä asiallisesti jos on "ihmisten ilmoille" vaivautunut tulemaan?Äiti, joka seuraa blogiasi ahkerasti
VastaaPoistaUskoisin ettei pojan touhut muita kovinkaan häirinnyt, tietää en toki voi tarkasti. Ja mitä väliä sillä edes on, jos vähän lapsi jokeltaa tai ääntelee, jos ei suoraa huutoa huuda? Tää on muuttunut tosi sensitiiviseksi tää maa, kun joka asia häiritsee vaikka tunkee itsensä Ateneumiin juuri sinä päivänä kun muukin rahvas siellä on ilmaislippujen takia. Nyt kun mä oon tätä juttua miettinyt vuorokauden, olen tullut tulokseen että seuraavalla kerralla keskeytän tyynesti luennon ja kysyn onko lapsesta iso haitta esityksen kannalta, että lähteekö äiti+lapsi vai korviaan suojeleva nainen yleisöstä. Ja jos se ollaan me niin sitten ollaan.
VastaaPoistaHarmi etten ollu paikalla olisin varmaan sun puolesta alkanu elämöimään (ei ois eka kerta) sen verran alkoi ärsyttämään vain pelkkä asiasta lukeminen. Kannatan tuota luennoitsijalta ja yleisöltä mielipiteen kysymistä, saavat luultavimmin nenilleen tuollaiset sekopäät sen seurauksena. Puuh, verenpaine nousee... ;)Terv. Lapseton, jonka mielestä maailmaan mahtuu paaaaaljon jokeltelua :)
VastaaPoistaMä en kyllä ymmärrä kun täällä Suomessa on koko "toisten huomioonottaminen" lähtenyt ihan lapasesta. Koiria, lapsia, skeittaamista, musiikinkuuntelua, hauskanpitoa ja julkisilla paikoilla imettämistä ja ties vaikka mitä suorastaan inhotaan eikä arkailla sitä ääneen esittää. Muutenkin kaikesta mahdollisesta ärsyynnytään ja kaikki pitää oikein kieltämällä kieltää ettei vaan kukaan ammattipahastuja ennättäisi pahastumaan. Että jos vaikka joku asia saattaisi ehkä häiritä yhtä ihmistä niin se pitää sitten ainakin varmuuden vuoksi kieltää ja ihan laki säätää. Surulliseksi on mennyt tää touhu. Ainakin täällä Suomessa. Inhottaa suorastaan. Oon tosi pahoillani teidän puolesta, kyllä lapset pitää voida pitää normaalissa elämässä mukana eikä linnottautua kotiin siihen asti kun täyttää 10 ja varmasti "osaa" käyttäytyä:(
VastaaPoistaMulla on samanlainen kokemus, tosin kirkon kauneimmat joululaulut-tapahtumasta. 3-v kyseli ja hyöri mutta ei mitään alapääjuttuja tai rynnimistä. Edessä istuva mummo ei siis sanonut mulle mitään vaan rupesi mölisemään lapselle. Pahoitin mieleni ja harmitti lapsen puolesta. Laitoin sitten palautetta kirkkoon, että oltiinko me väärässä paikassa väärään aikaan ja sieltä sain aivan ihanan palautteen. Siinä kirkkoherra sanoi, että jos kirkkoon ei lasten äänet kuulu niin minne sitten.
VastaaPoistaNiin. Ja missä sitä edes oppii käyttäytymään jos viettää aikaa vain kotona?
VastaaPoistaKiva, että saitte kirkosta palautteen ihanana! Kyllä mulle ainakin tuli sellainen pieni "ei enää ikinä ateneumiin" ajatus, vaikka se olikin joku toinen asiakas joka meidän retken pilasi :(
VastaaPoistaVoi jestas, meitä on todellakin moneen junaan näköjään..Itse menetin hermoni joulun alla Gallen-Kallelan näyttelyssä. Menimme paikalle kuusivuotiaan poikani kanssa joka juuri kun saavuimme näyttelytilaan horjahti hieman ja suoraa kohti yhtä tauluista (vaikka hän olisi kaatunutkin niin ei olisi edes osunut tauluun, eikä kyse ollut mistään riehumisesta tai muusta). Siinä samassa huomasin yhden museotilan valvojista/oppaista suorastaan syöksyvän meitä kohti. Kuvittelin tekeväni fiksusti kun nyökkäsin hänelle ja sanoin vielä pojalle (sen verran kuuluvasti että kyseinenkin naishenkilö sen kuuli) että muistaahan hän ettei tauluihin saa koskea. VIRHE. Tämä kyseinen naishenkilö kulki perässämme halki KOKO näyttelyn (testasin etten kuvitellut tekemällä omituisia edestakaisin menoja pitkin tilaa). Poika ei onneksi tainnut asiaa tajuta vaan nautti näyttelystä mutta itselläni nousi sen verran savu korvista että ei voi puhua suuresta taidenautinnosta. Kävimme saman viikonlopun aikana myös Ateneumissa ja siellä taas muutamakin lapsi juoksi museossa suklaatikkarit kourassa, siihen kyllä ei puuttunut kukaan..
VastaaPoistaMut siellähän oli vain yksi vieras (ei edes Ateneumin henkilökuntaa!), jonka mielestä olitte väärässä paikssa! Voisin väittää, että valtaosalle ihmisistä lasten osallistuminen on täysin ok ja ainoastaan riehuvat lapset, joita aikuinen ei komenna, voivat häiritä. Ja tuolta altaolevalta anonyymilta puolestaan kysyisin, että jospa tällä työntekijällä on ollut päinvastainen kokemus kuin tässä postauksen aiheessa eli työntekijä on joutunut vaikeuksiin jonkun remuavan lapsen takia ja siksi ylireagoi jokaiseen lapseen noin? Joskus kannattaa kääntää tilanne päälaelleen eikä vain paheksua ja provosoitua. :) Ja ehkä avata se suunsakin "kyllä tämä lapsi osaa olla nätisti, ei tarvitse huolehtia!".
VastaaPoistaMinusta sinua kohdeltiin sen Ateneumin työntekijän osalta väärin. Ei tuollaisesta olisi tarvinnut tulla sanomaan ollenkaan, jos itsekin oli sitä mieltä ettei häiriötä syntynyt, vaikka kuinka ponnekas rouva olisi ollut käskyttämässä.Mitä jos sinä olisit valittanut tuosta naisesta ja hänen häiritsevästä tuijotuksestaan, olisiko työntekijä pyytänyt häntäkin poistumaan?
VastaaPoistaTuttava vinkkasi mut lukemaan tämän kirjoituksen ja vaikka asiasta on aikaa, ajattelin laittaa pienen viestin. Tämä oli näet tosi mielenkiintoinen keskustelu lukea, kun itse pohdin tällä hetkellä käyttäytymissääntöjä museoissa ja gallerioissa lopputyöni tiimoilta. Olen vahvasti sitä mieltä että esim. hiljaisuus museoissa ei ole perusteltua vaan pohjaa ikivanhojen valtakäsitysten ylläpitoon. En mene asiaan syvemmin tässä, halusin vaan laittaa kannustavan sanasen äitinä ja kertoa, että tutkijana yritän puuttua tällaisiin epäkohtiin. Kiitos siis Oi Mutsi Mutsi :)
VastaaPoistaKiitos viestistä! Samasta aiheesta eri vaatteissa kirjoitin tuossa muutama viikko takaperin, kun matkustimme poikani kanssa lentokoneella missä myös olisi pitänyt "käyttäytyä" ja olla hiljaa. Suomalaisten asenteen lapsia kohtaan ovat mielestäni paikka paikoin aika kovia, mutta niistä ei käydä paljoakaan julkista keskustelua, varmaan osaksi siksi etteivät äidit jaksa yksinkertaisesti tuoda asioita julkisuuteen. Syrjintää tapahtuu aika paljon ja itse joudun varomaan tiettyjä paikkoja lapsen kanssa ihan siksi ettei tulisi paha mieli. Taidenäyttelyt ovat vain yksi esimerkki, muutama päivä sitten luin metrolehdestä, kuinka nimimerkki kassaneiti kirjoitti ettei halua rääkyviä kakaroita työpaikalleen. Meitä on yritetty myös häätää esimerkiksi julkisista ja silmäilty pahasti ihan tavallisessa (ei ala carte) ravintolassa. Esimerkkejä olisi.
VastaaPoistaOlin 3 vuotta sitten Ateneumissa kahden 3 vuotiaan kanssa. He eivät huutaneet, itkeneet tai koskeneet mihinkään mutta he ilakoivat jutellen, ei kiljahdellenkaan ja liikkuivat nopeasti mutra eivät juosseet koska muistutin siitä. Olin koko ajan heidän seurassaan koska itse olin jo aiemmin nähnyt näyttelyn. Valvoja kulki koko ajan kiinni meissä ja vähän väliä ilman syytä sanoi ettei mihinkään teoksiin saa koskea. Oli muuten kiusallista ja törkeää. Ei ollut kertaakaan edes vähällä että 2 kilttiä lasta olisi koskenut teoksiin. Kielsin sen toki heti alussa heiltä.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.