Olimme tosiaan Tukholmassa saattamassa tyypin isän työreissulleen. Ihmeen kivuton matka, pakko sanoa. Olin kuvitellut päässäni kuinka hankala matkasta tuleekaan kun laiva keinuu, lapsi oksentaa ja inhoaa kaikkia paikkoja minne menemme. Mutta toisin kävi. Laivalla nukuttiin unien pituusennätys, yli 5 tuntia yhteen menoon. Ruokailut meni ravintolassa sukkelasti sormiruokaillen ilman sen kummempaa mesomista ja terveenä pysyttiin.

Suurin pelkoni, vaunuilla kulkeminenkin tavallaan onnistui ihan hyvin, kunhan antoi jäppisen kontata aina kun siihen tuli mahdollisuus. Laivalla piti kontata joka paikkaan ja lujaa. Moderna museet oli tosi kiva paikka heti kun pääsi itse päättämän mitä teosta menee katsomaan (mielenkiintoisin oli ehdottomasti lattialla oleva purkka). Uusia luonteenpiirteitä myös löytyi, kun yleensä niin sosiaalinen ja mitään pelkäämätön lapsi tapasi voittajansa. Tähän mennessä pelko on ollut meillä lähes vieras käsite, nyt tiedän ainakin muutaman jutun mitkä saavat urhoollisimmankin laivakoiran pelon valtaan: isommat lapset ja pallomeri on yhdistelmänä voittamaton.

Yllä oleva kuva, missä tutkailemme vanhan kaupungin katua silmä kovana, on otettu tosi hyvästä ja yllättävän edullisesta italialaisesta ravintolasta. Kuvassa näkyvä pitsa oli herkullista ja seinällä olevista kuvista päätellen ravintola on ollut myös Pavarotin pysähdyspaikkana joskus. Jos joku tietää näillä vinkeillä ravintolan nimen, olisi kiva kuulla se, koska en itse huomannut laittaa sitä ylös. Tuonne kyllä joskus palataan!