Olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta että sitä terveysläpäläpää on liikaa ja kaikkialla ja se alkaa olemaan jo sellainen markkinointikeino, että saa todella olla valveutunut tietääkseen missä on perää ja missä ei.Mutta tuo bpa: se imeytyy myös ihon läpi. Ja kun sitä on esim kauppojen kuittipaperissa, pitää henkilökuntaa ohjeistaa käyttämään hanskoja (mitkä tosin pitäs vaihtaa aika usein...) jne. Eli kyllä se ihan paikallaan tuossa on se maininta. Siitä, onko se sitten ylihysterisointia, voi olla montaa mieltä :)

Ah, hyvä tietää! Pitääköhän tässä nyt hysterisoitua kun ei mulla missään muussa repussa tai vaatteessa lue bpa-vapaa ;)Kyl tossa vähän tollanen tekaistun turvallisuusmarkkinoinnin maku on, mut ehkä se menee siihen et kaikissa tuotteissa on kohta joku turvallisuussertifikaatti.

Liiallinen turvallisuussertifikoiminen on tyhmää, ja muakin risoo jatkuva terveyshypetys monessa asiassa. Erityisesti terveyden ja ympäristöystävällisyyden nimissä markkinoiminen. Mutta tässä BPA-asiassa tekaistukin turvallisuusmarkkinointi voi olla hyvä juttu. Bisfenoli Ata on yhdessä sun toisessa muovihärpäkkeessä, ja ainakin lähteeni Kemikaalicocktailin (en nyt jaksanut tähän hätään etsiä muuta, mutta tässä linkki Kempparin juttuun: http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2009/02/kemikaaleja-muoveissa-read-this.html ) mukaan se imeytyy mm. jätteiden myötä vesistöihin ja sitä kautta tietysti taas kehoomme. Ja tietty aine on varmasti aika iso ongelma esim. kaikille niille ihmisille, jotka näitä muovituotteita valmistavat ja käsittelevät suurissa määrin.Eli ehkä tässä voisi olla sellainen hyvä keino saada kyseinen kemikaali korvattua vähemmän haitallisella? Tuttipullojen ja lasten muoviastioiden (ja reppujen ;)) kautta maailmaa valloittamaan. Mikäpä olisikaan parempi kohderyhmä levittämään moista tietoisuutta kuin hysteerisenä lastensa turvallisuutta vaalivat äidit ja isät?

Mä en onneksi muistanut niitä Nuxen överimainostekstejä ostaessani ko. sarjan tuotteita, vasta jälkikäteen googletus sekä Sokoksen verkkokaupassa vierailu pistivät vähän mietityttämään, mitähän sitä oikein tuli ostettua..mua itseäni ehkä eniten häiritsee se, että esim. eko-sertifikaateja tuntuu olevan liikkeellä pilvin pimein eikä osa kaiketi ole niin "ekoja" kuin annetaan ymmärtää.

Allekirjoitan monia puolia mielipiteessäsi, mutta muistutan että kemikaalicocktailin tyyli, kuten blogin nimikin antaa ilmi, on aika kärjistetyn kemikaalivastainen ja monet niistä tutkimustuloksista mitä Noora käyttää on kyllä kumottavissa jollain yhtä radikaalilla päinvastaisella tutkimustuloksella. En sano etteikö tässä asiassa olisi oikeaakin tietoa ko. osoitteessa, mutta suhtaudun itse tietyllä varauksella kempparin viidakkomieheltä saatuihin tutkimuksiin ;)

niin, periaatteessahan kuka tahansa voi kai tehdä oman ekosertifikaatin. Voisin esim jakaa oimutsimutsiECO nimistä sertifikaattia kaikille kosmetiikkatuotteille millä on vihreää purkissa ja sillä selvä. Pitäisi tietää mitä nämä sertifikaatit pitävät sisällään.

Mun mielestä on hyvä, että ihmiset on nykyään tiedostavampia. Kun lastenruoassa on enemmän lisäaineita kuin koiranruoassa, ja kun keskivertonainen läträä itseensä kiloittain kosmetiikkaa vuodessa, on hyvä ottaa selvää, mitä käyttää. Mutta tässä se ongelma mun mielestä onkin. Ihmiset ei tiedä, mitä ne SERTIFIKAATIT pitää sisällään. Ja sitten taas se, että onko jokin sertifioitu parempi käyttötarkoitukseensa, on asia erikseen.Esim. Se ympäristöillasta saatu huulirasva on maailman surkein, kärvistelin sillä huulet verta vuotaen pari kuukautta kunnes ostin marketista Blistexiä. Toimii, toimii, toimii. Paitsi ehkä kuolen sen johonkin aineeseen. Mun mielestä, sen sijaan, että miettisi, miten kaikesta voisi ostaa "paremman" version, voisi miettiä, tarvitseeko sitä ollenkaan. Itse ainakin vanhempana sorrun tarjoamaan kaikkea mahdollisuuksien mukaan. Olin jo ostamassa toista samanlaista Lifefactoryn bpa-vapaata pururengasta, kunnes tajusin, että punaisen lisäksi ei tarvita keltaista, ei vaihtelunkaan vuoksi. Hyvä teksti!

on myös hyvä muistaa että sertifikaatit yleensä maksavat ja kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia ekoleimaa tuotteeseensa vaikka se kriteerit täyttäisikin. Ja kaikkea ei tosiaan tarvitse omistaa.

Jostain syystä tämä bloggerin kommentointi ei toimi mulla kuin muiden teksteihin vastaamalla.Ftalaatit, joita siis käsittääkseni tämä bpa:kin on, on muovin pehmentämiseen käytettyjä kemikaaleja. Se on karsinogeeninen ja kertyy elimistöön. Esimerkiksi pehmeämuoviset lastenlelut sisältävät (ja etenkin meidän 20+-ikäisten lapsuudessa sisälsivät) ftalaatteja, joita muksut sitten lutkuttaa ja maistelee elimistöönsä. Jollain ympäristötekniikan kurssilla näitä käsiteltiin, mutten enää tarkalleen kaikkea muista - oisko aiheuttanut myös lapsettomuutta? Kovan luokan myrkkyä kuitenkin, samaa luokkaa kuin esim pannusta irtoava teflon.

On hauskaa, että suuri osa punaviineistä on luomua, mutta nissä ei sen sertfikaatin hinnan takia ole siitä merkintää. Alkon myyjä kerran kertoi, kun valistuneempana aikanani etsin luomupulloa. Neitiomad, mulle valkeni tuo kommentointisysteemi vasta hiljan. Paina Vastaa-painiketta, ja sitten sen alle ilmestyy teksti "lisää kommentti" -> paina sitä ja kommentoi. :)

Äh, laitoin kommentin sitä ensin muotoilematta. Tarkoitin siis Omm, että niinpä, ties mitä luomuja tai megaihania tuotteita löytyykään ihan käden ulottuvilta ilman ekoleimoja.