Tästä kirjoitin Paskoihin kirppislöytöihinkin, harmittaa nimittäin vietävästi. Viime kesänä Valtterissa bongasin Kivat-merkin villahaalarin juuri oikeissa väreissä skidille (edellisen postauksen kuvassa päällä). Olin jotenkin niin värien ja villan lumoissa, etten kyseenalaistanut ostostani mitenkään ja huomasin vasta kotona että haalari oli täynnä pieniä reikiä, mistä myyjä ei tietenkään maininnut kauppoja tehdessä mitenkään. Taisi olla koit vallanneet villan jo aikoja sitten ja haurastuttanut kuidut, mutta kyllä meillä silti pesun jälkeen sitä ollaan pidetty.

En tiedä onko tämä turhamaisuutta vai ihan perusjuttu, että reiät ovat kuitenkin risoneet valtavasti kun villahaalari on käytössä joka päivä, usein sisälläkin. Siksi pyysin Ipanaisen Annia ottamaan Helsingin reissulleen myymiään Kainon villahaalareita mukaan, kun mietin uuden haalarin hankintaa ja köyliöläiset Kainot ovat pyörineet mielessä jo pidempään. Halusin nähdä haalarin livenä, sillä jos jotain olen oppinut viimeisen 8 kuukauden aikana, olen oppinut ettei vaatteiden kokomerkinnät kerro yhtään mitään.


Anni teki työtä käskettyä ja sain 80cm ja 90cm haalarit kotiin näytille. Pienempi oli täsmälleen samankokoinen mitä nyt käytössä ollut reikäinen haalarikin ja 90 cm reilumpi, mutta ei leveydellä pilattu. Koska villavaatteet ovat helppo lyhentää sopiviksi kääntämällä lahjetta tai hihaa, päädyin isompaan haalariin ihan pidemmän käyttöiän takia. Villavaatteita kun ei viitsi hintansa puolesta ihan muutamaksi kuukaudeksi hankkia, on pakko ajatella sesonkia pidemmälle.

Annilla oli myynnissä vain yhtä kuosia, ruskeapohjaista sydäntä, mikä olisi ollut valintani muutenkin. Kainollahan kuoseja riittää, mutta nuo sydämet ovat omia suosikkejani lastenhaalareissa. Olisin ihan mielissäni, jos noita tehtäisiin aikuisten koossakin, sillä mikä olisi ihanampi talvivaate kuin merinovillainen haalari? Missä vaiheessa sitä on muka liian iso kaikelle käytännölliselle ja ihanalle kysyy nimimerkki "oon kolmikymppinen" ja valitettavasti aika isokin sellainen.


Kainot eivät ole jäämässä pelkäksi retrohenkiseksi kirjahyllyn koristukseksi, vaan uusi koti tarjoaa vaativat olosuhteet ja maksimaalisen käyttötehon ja toivon todella luomumerinon olevan maineensa arvoista tavaraa. Onko jollakin jo kokemusta miten nämä köyliöläisen pikkufirman villavaatteet kestävät pesua ja kulutusta kun omia kokemuksia meillä ei vielä ole?