Hei, mun blogi on tänään jo vuoden ikäinen! Jestas. Aika moinen matka on tultu, sillä viime jouluna olin tiennyt vasta muutaman viikon odottaneeni syksyn vauvaa. Nyt vauva jo ontuvasti konttailee ja ensimmäinen yhteinen joulukin on takana päin.

Ensimmäisessä postauksessa kerroin, ettei minun todellakaan pitänyt olla mikään äitibloggari. Viime vuonna näihin aikoihin löysin ensimmäistä kertaa äitihommista kirjoittelevat ihmiset ja olin lähinnä järkyttynyt tai tylsistynyt. Blogini syntyi, koska en löytänyt mielekästä luettavaa itselleni. Ja niinhän siinä kävi, että kirjoittaminen jäi, vaikka aihealueita olen joutunut miettimään uudestaan matkan varrella vähemmän henkilökohtaisiksi.

Ennen Oi mutsia kirjoitin blogia, mikä on jo nyt telakalla. Jo heti tämän blogin alussa huomasin kuitenkin suuren eron näiden kahden blogini välillä. Äitiysblogissa mahdollisuus saada virtuaalisesti turpaansa on noin sata kertaa suurempi kuin missään muussa blogigenressä. Ihailen niitä mutseja, jotka jaksavat kirjoittaa omasta elämästään ja ottaa vastaan ties mitä palautetta, mutta itselleni mitta tuli aika lailla heti täyteen. Koska olen vähintäänkin mukavuudenhaluinen, en jaksa avata koko elämääni tänne, sillä en tarvitse siitä kommentointia. Ei liene shokkipaljastus, että minulla sellainen kuitenkin on - elämä siis.

Meidän elämään on tulossa jonkin verran muutoksia, mitkä varmasti vaikuttavat myös blogin sisältöön jatkossa. Yksi tärkeimmistä on tietenkin muutto lähiöön metroradan varrelle. Mikäli yhtään itseäni tunnen, astuu sisustaminen hieman suuremmalla volyymilla mukaan vuoden vaihteen jälkeen. Siihen en kysele lupia, sillä vaikka Oi mutsi mutsi viittaakin nimellään äitihommiin, on tämä pelikenttä onneksi avoin kaikille muillekin jutuille. Toivottavasti myös te olette.

Toivotaan, että yhteys pysyy myös seuraavan vuoden, kiitos kaikille kommentoijille!