No just näin!T. Kahden pojan äiti, joilla on muuten myös molemmilla punaiset haalarit ja pipot.

Ihana posti! Thank´s! <3

Itsekin olen tätä väriä asiaa huvittuneena pohtinut. Meillä on kans pojalla tummanpunaista, keltaista jne. Vaaleanvihreät (siis EI siniset) haalarit tuntuivat jo aiheuttavan ihmisissä vaikeuden tunnistaa sukupuolta (mikä on minullekin yhdentekevää). Samoin pitkät hiukset hämäsivät selvästi. Vaaleanpunaisessa tuli minullekin stoppi, ja "päärynämuotoon leikatuissa tyttövaatteissa". Tytölle voisin todnäk ensimmäisiä ja varmaan lopulta jälkimmäisiäkin käyttää.

Niin, minulla taas on 3 poikaa, eikä kaapissa ole yhtään ainuttakaan punaista vaatetta, myöskään äidin puolella. En pidä väristä, eikä isommat pojat ole sitä kaupasta valinneet.Toimiihan homma toki myös toiseenkin suuntaan. Eräs päiväkotiäiti nimittäis kerran valisti minua, ettei pojalla kertakaikkiaan voi olla sukkahousuja vaan kuuluu olla pitkät kalsarit. Sukkahousut on tarkoitettu tytöille. Jösses.

Jos tämä olisi Facebook, hakkaisin peukalonkuvaa apinan raivolla. Juurikin näin! Se on poika eikä se siitä miksikään muutu, mutta mitä siitä sitten? :D Minun (sinihaalarinen, mutta samoihin haalareihin tungetaan pikkusiskoveli aikanaan) puolitoistavuotiaani joi eilen kahvia räsynukkensa kanssa pikkuautoista. Tämä on aika hyvä, sanon ma.

Joo, suurin piirtein kaikista lahjaksi saamistamme ällösöpövaaleanpunaisista vaatteista päästyämme olen pukenut tyypin värikkäämmin ja iloisemmin. Se herätttää hämmennystä ihmisissä, eikä siinä mitään. Toisinaan joudumme suorastaan huvittaviin tilanteisiin asukokonaisuuksien takia. Helmillä oli päällään kirkkaanvihreät vakosamettihousut (kuulostaa ihan hirveiltä, mutta ne on tosi kivat!) ja tummanvihreä-luumu-sävytteinen päärynäbody päällään äiti-lapsiriennoissa. Jotain lörpöttelin tapani mukaan mukelolle, jotain "Helmi-kulta...", kun vieressäni istunut äiti-ihminen närkästyneenä totesi "aika tyttömäinen paita teidän Hemmolla". Lakonisesti vastasin, että "ai, no tämä onkin Helmi ja itse asiassa tyttölapsi".Eräs vanhempi sukulaisrouva järkyttyneenä katsoi mua, kun näytin ihanaa, kirpparilta löytämääni laivastonsinistä amerikanlipulla koristeltua mekkoa (miksi mä en saa meidän vaatteita kuulostamaan mitenkään järin herkullisilta?). Jupisi vain, että miksi viaton tyttölapsi pitää pukea synkkiin poikamaisiin väreihin. Huh.Meillä käytetään paljon oranssia, punaista, luumua, pinkkiä ja ruskeaa - siksi että ne sopii väreinä Helmille hirveän hyvin. Mulla ei ole mitään sinisävyisiä vaatteita vastaan, en vain pidä vaaleansinisestä, ja laivastonsinistä tulee harvoin vastaan muissa kuin collegehousuissa.

Anteeksi tökeryyteni kun menen tämmöisiä kysymään, mutta kun KIINNOSTAA. Onko vaavitselin iskä teillä mukana kuvioissa? :)

Minua välillä riepoo se sukupuolikysymys ihan periaatteesta. Lapsen synnyttyä kaikilla on panikinomainen tarve saada tietää genitaalien laatu, vaikka sillä ei vielä piiiiitkään aikaan ole tuon taivaallista merkitystä. Miksi ensimmäinen kysymys pitää olla "kumpi se on"? Miksei voisi kysyä vaikka, että miten arki sujuu tai jotain muuta vastaavaa? Joskus on myös hauska seurata ihmisten reaktioita, jos he eivät tiedä lapsen sukupuolta. Neutraalinsorttisesti puettu lapsi herättää joskus suoranaista raivoa, ja tuttavapiirissä tuohon Sascian kokemaan puhinaan on tullut törmättyä varsin usein.Ihmiset on sitten hassuja.

Hei, kiitos kommenteista :)Musta toi tyttöpoikakysymys on ihan viaton smalltalk kyssäri. How do you do, onks se kumpi? Kysyn sen itsekin aina ekana, kavereiden vauvoissa kiinnostaa kumpi tulee ja sukupuolisuus on olemassa muutenkin. On ehkä eri asia kysyä sitä, kuin ajaa lastansa tiettyyn muottiin sukupuolen mukaan. Tai vaikka olla hankkimasta autoja ihan periaatteesta. Tai nukkeja.Anonyymille sellaista, et kyllähän lapsella on isä. Juurihan mä postasin isäinpäivälahjan hankinnastakin.

Mä en pue poikaani vaaleansiniseen tai -punaiseen (jos pyjamia ei lasketa..), ja siihen taitaa olla kaksi syytä. Ensinnäkin en pidä noista väreistä, ja toiseksi en halua että lapsi vaatteillaan mainostaa sukupuoltaan. Viime talvena vauvalla oli tummanpunainen haalari, nyt taaperolla pikimusta. Välillä kehutaan suloiseksi tytöksi, joskus reippaaksi pojaksi. En itse ole sukupuolineutraali enkä piilottele poikani (!) sukupuolta, mutta päiväkotien pihoilla näkyvät pinkit vs. siniset -asetelma kyllä vähän ahdistaa, ja käytän härskisti omaa lastani tämän jaottelun vastustamiseen. Sitten kun tyyppi itse valitsee (ja maksaa, heh) vaatteensa, saa ne olla vaikka sinisiä Autot-paitoja tai pinkkejä Hellokittyjä - toki toivoisin hiljaa, ettei kumpaankaan päädyttäisi..Vauvaan yleensä vielä suhtaudutaan aika neutraalisti, mutta kun ikää tulee vähänkin lisää niin monet asiat (luonne, taidot, temperamentti, keskittymiskyky, leikit..) kyllä selitetään sukupuolella. Se ärsyttää, vaikka jotain merkitystä biologialla varmaan onkin. Mun lapseni on kuitenkin ennen muuta lapsi, ei poika.Olen Fannyn kanssa samoilla linjoilla siitä, miksi sitä sukupuolta täytyy heti ensimmäisenä olla kyselemässä. Olen myös huomannut, että mun lasta väärin "tytötelleet" menevät ihmeellisesti hämilleen tai selittelevät kovasti ("voi anteeksi! se oli varmaan noi hiukset jotka hämäsi.."). Leikkipuistoissa epämääräisesti puettua lasta puhutellaan jotenkin vaikeasti, kun ei voi sanoa ihan varmasti että "anna pallo takaisin tytölle" tai "älä ota pojan kädestä lapiota". Mäkään en kyllä ole keksinyt tähän käyttöön sopivaa neutraalia vastinetta, joskus käytän KAVERIA joka kuulostaa kai vähän oudolta :DMulla muuten on tuttava, joka ei koe olevansa tyttö eikä poika, ja häntä ahdistaa jo pelkkä sukupuolen valitseminen vaikka jossain kaavakkeissa tai esim. englannin persoonapronominit. Ei se siis aina niin simppeliä ole, tämäkään asia.

Kun vauva on liinassa piilossa kirpparilla, kysyy monet myyjät sukupuolra ja alkaa sen perusteella penkoa ja esitellä myytäviään. Minä kun haluaisin vain katsoa ja ostaa sitä mikä omaa silmääni miellyttää. Huutiksestakin pojalle tarttuu usein jotan tytönvaatteeksi luokiteltua. Vaaleanpunasen kypärämyssynsä aiheuttaa paljon tyttöluuloja, minä kun vaan ostin halvan ja hyvän kirpulta ja toisen päähineen alle jäävällä myssyllä kuvittelin oleban ensisijaisesti lämmittävä vaikutus, ei tyylillinen tehokeino.Lapsemme kuulemma on niin selvä poika, ettei mekollakaan voisi hämätä. Enkä ajatellut hämätä, siinä menee taja, itse vaatteista päättäessään voi toki niinkin valita. Mutta oikeansävyinen pinkkikin on ihan ok, kun vaatteessa on paljon erivärisiä eläimiä. Tykkään kuitenkin ebemmän kirkkaanpunaisesta.Itse ärsyynnyin aluksi muideb äitien sukupuoli- ja kokokyselyistä, muytta nyt yritän ottaa ne harmittomina jäänmurtajina keskustelulle. En silti itse lähde kyselemään, koska ei se mua oikeesti kiinnosta. Mutta se on totta että esim. luonnekysymykseen tällä hetkellä olisi cielä aika vaikea vastata, vaikka ahattelisi sillä olevan enemmän merkitystä.No, mitä tahansa nyt lapseen liittyen tulecasta puhuukin, yritän välttää räikeää sukupuolivärittyneisyyttä ja perusolettamuksia. Välillä teen asioista jo turhankin monimutkasia. Pitääkö sanoa, että tämä nolo kuva on sitten kiva näyttää kun A. tuo näytille tyttö- tai poikaystävänsä, eihän me vielä tiedetä kehen hän ihastuu. Ehkä sana seurustelykumppani olisi paras.No oli miten oli, lapsi saa olla oma itsensä ja carmasti se sukupuoli vielä moneen kertaan paistaa läpi vaikkei sitä korostasikaan.

Juttelin joskus mieheni kanssa tästä sukupuolen kysymisestä (mikä on minunkin mielestäni ok) ja mies totesi, että eihän hän vastasyntyneestä osaa edes muuta kysyä... Jotain mielenkiintoa haluaa osoittaa ja tämä on ainoita kysymyksiä, mitä mieleen tulee. Ei sitä kuitenkaan kauheesti kysytä, että noh, millainen huumorintaju tyypillä on, kun kuullaan vauvauutisia.

Minuu niin ärsyttää, kun lastenvaatekauppaan mennessä myyjä kysyy heti ensimmäisenä "tytölle vai pojalle?" Siis jopa SUKKIA ostaessa...! Minen vaan pysty vastaamaan tuohon kysymykseen. Yritän sitten jotain kierrellä, että "sitä-ja-tota-kokoa, värillä ei väliä!" -tyyppisesti, mutta aina se ei auta. Tarkoitukseni ei ole pimittää lapsen sukupuolta, vaan ostaa sen värisiä vaatteita, kuin itse haluan! En yleensä tykkää vaaleanpunaisesta enkä vaaleansinisestä (tai vaaleanvihreästä), joskin poikkeuksia on. Mut silti. AAARGH. Onneks on myös lastenvaatekauppoja, joissa ei oo vaaleanpunaista ja -sinistä.

Juu kyllä meilläkin on poika. Poika, joka tykkää ajella autoilla, mopoilla ja piirtää aina koneita. Ensimmäinen sanakin oli "kone". Enkä yritä mitään sukupuolineutraalia kasvatusta. Kyllä meillä kotona on "miesten hommat ja naisten hommat", ja miehet käyvät keskenään vaihtamassa auton renkaat ja kääntämässä mullat kukkapenkkiä varten ihan siinä missä minä leivon ja laitan ruokaa samaisen pojan kanssa. Tärkeintä on yhdessä oleminen ja touhuilu. Meillä muuten neuvolan täti kysyi 2 viikkoa vanhasta lapsesta hänen luonnetta. Menin ihan lukkoon. öö.. Syö, nukkuu ja paskoo? Nyt 2 v taaperon äitinä osaan kyllä jo paremmin kuvata luonnetta, mutta mitä nyt 2 viikkoa vanhasta ipanasta voi sanoa? Ja poikani puen poikamaisesti. Kyllä vaatekaapin yleissävytyksestä huomaa, että meillä asuu poika (jonka äidillä on lähtenyt mopo hanskasta kirppareita kierrellessä)

Mun mielipide on, että poika voi ihan hyvin käyttää punaista. Itse olen aikuinen mies, ja minulla oli lapsena punaisia vaatteita, ja niin on vieläkin. Vaaleen punainen on jo sen verran tyttömäinen väri, etten pojalle sitä pukisi. Sukkahousut on ok pojalla, mutta kun ne jo itsessää aiheuttaa joidenkin ihmisten kummeksuntaa, niin niissä kyllä pysyisin tummissa mustan, sinisen ja vihreän sävyissä. Itse inhosin pikkupoikana sukkahousuja, mutta se johtui lähinnä siitä, että en olisi halunnut laitaa niin paljon vaatetta päälle, kuin äiti halusi. Ei ne pitkät kalsarit olleet yhtään mukavammat, päin vastoin. Nykyään käytän mielellään 40-100 den sukkahousuja farkkujen alla. Pitkät kalsarit laitan ainoastaan silloin jalkaan, jos joudun olemaan todella pitkään ulkona kylmässä.

tää on niitä asioita, joista mulla ei ole mielipidettä :D no mulla on 2 poikaa enkä oo käyttänyt nuilla pinkkiä enkä tyttömäisiä krumeluureja. tytöllä saattaisin käyttääkin, tai sitten en. oon vähän tällasis et mitä väliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.

Me ei haluttu ottaa selvää sukupuolesta ennen syntymää. Koska sillä ei ole väliä ja koska me haluttiin yllätys. Yllätys oli toki ollut jo koko tyypin mahaan ilmaantuminenkin. Uhosin ettei meille tule sitten yhtään vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Mua ällötti kirpputoripöydät, jotka oli kuorrutettu vaaleanpunaisilla vauvanvaatteilla ja hello kittyn kuvilla. Huutonetin "paketti ihanuuksia pikku prinsessalle" tai "pojan väriset talvihaalarit" -ilmoitukset ärsyttivät suunnattomasti. Nyt meillä on tyttö, ja vaatekaappiinsa on uhkaavasti alkanut pesiytyä niitä vaaleanpunaisia ihanuuksia. Olen jopa yllättänyt itseni ostamasta jotain vaaleanpunaista. Silti siellä on sulassa sovussa myös muita värejä, ehkä eniten vihreää ja sinisen eri sävyjä. Sukulaisilta on saatu niitä vaaleansinisiä, ja lapsen isän isä jopa sanoi, että valitsi sinistä koska toivoi poikaa. Silloin meinasin taas vähän hermostua. Meille on siis kotiutunut ihan käyttöönkin asti sekä vaaleansinistä että vaaleanpunaista, mutten edelleenkään halua ylikorostaa lapseni sukupuolta hankkimalla pelkästään "tytön värisiä" vaatteita. Enkä ikimaailmassa aio huudella toivovani vaatteita tyttä- tai poikaväreissä. Miten se onkin lasten kohdalla tommosta? Ei naisille tai miehille oo vaan tietyn värisiä vaatteita. Ja millä sen small talkin sitten alottaa, jos vauvan vaatetus huutaa sukupuolta ja päässä on vielä varmuuden vuoksi pipo, jossa lukee "Pikku Prinsessa"? Vai pitäisikö ruveta huvikseen näidenkin vanhemmilta kyselemään kumpaa sukupuolta muksu edustaa? Vois mennä pasmat äiteellä sekasin.Mitäköhän tälläkin kommentilla tahdoin sanoa? Samapa tuo, oikeastihan tulin kertomaan kuinka ihanaa on, että joku muukin kehtaa myöntää naureskelleensa tota MOLO KIDS -vaatemerkin nimeä.

Molo - merkillä on aivan ihania (ja melko sukupuolineutraaleja) vaatteita! Jos tienaisin niin ostaisin PELKÄSTÄÄN moloa ;D