Mitä tulee ruokaan, olen ehdottomasti tee-se-itse naisia. Tänä aamuna heti herättyäni laitoin tomaattisoosit hautumaan ja tein KYLMÄÄN veteen pitsataikinan entisen helluni oppien mukaisesti. Usein saan kiitosta vaivannäöstä, mutta joskus olisi hyvä kyllä tyytyä vähän pienitöisempään juttuun.
Ainakin eräs lukijani tietää, että joskus ruokajuhlani saavat myös hermoni kiristymään. Tapasin nimittäin yhden lukijoista pari kuukautta sitten sattumalta Design Marketissa Lumin pöydän ääressä ja esiteltyään itsensä taisin purkaa koko (nimijäis)ruokastressini häneen. Pitikin jo pyytää anteeksi, että oli varmasti hienoa tavata mut ekaa kertaa sellaisessa stressissä. Peruttuani kerran nimijuhlat ja uhattuani kävellä vain maistraattiin lapsi kainalossa (+ ostettuani Lumin XXL supermarketbagin) sain kuitenkin jotain aikaan. Elämäni ensimmäisen täytekakun niille neljälle vieraalle, jotka sain perumisen jälkeen paikalle.
Sisällä vanilijatangolla maustettua kermavaahtoa ja kanelivoissa paistettuja omenalohkoja. Päällä elämäni toiset marengit. Ensimmäiset tein edellisenä yönä ilman tyllaa, mutta luonne ei antanut periksi, vaan piti saada paremman näköisiä.
Ei se kaunein kakku ole, mutta ainakin aidoista aineksista ja työtunteja säästämättä.
8 kommenttia
Hyvältä näyttää! Mä söisin heti. Mä oon kans tee-ne-kaikki-itse naisia ja kärsin siitä joka ikisillä lasten synttäreillä, ja muissakin "tapahtumissa" mihin päätän kasata jonkun menun. Joskus kyl viel relaan sen asian suhteen... ehkä.
VastaaPoistaMulla taitaa mennä hullummaksi ja hullummaksi. Esim noi marengit: oli pakko saada ja en ollut edes ikinä maistanut kotitekoisia enkä pidä kaupan marengeista. Ajattelin, et teen perhana niin kauan et onnistuu. Onneksi niistä tuli ian superihania heti.
VastaaPoistaKakkublogi!!!
VastaaPoistaMulle tulee aina välillä sellaisia "kaikkivoipuus"-puuskia. Siis, että ottaan mitä vaan, teen ihan mitä haluan ja äkkiäkös minä jonkun homman opin. Koska kakkuni eivät kestä päivänvaloa, olen jo kaksi kertaa hypännyt lapseni syntymäpäivän yli. Kolmas kerta voi olla jo vähän vaikeampi ja varmaan täytyy opetella tekemään joku veturi- tai puuhapetekakku. Edellisenä iltana luonnollisesti...
Upea! :)
VastaaPoistaminusta tuo on kyllä oikein kaunis ja myös hyvänmakuisen näköinen!
VastaaPoistaNo ei se stressi päällimmäisenä Kaapelilta mieleen jäänyt, älä huoli! :D mutta huh miten hyvä kuuloinen (ja näköinen) kakku! Kunnianhimo keittiössä on upea ominaisuus, jota vähän kadehdin.. Olen kerran tarjonnut kakkusalaatin synttäreillä. Tein, täytin ja koristelin huolella, ja kumarruin laittamaan alas jääkaappiin. Kakku liukui pläts suoraan hyllylle, josta pokkana kaavin sen salaattiastiaan ja tarjosin salaattiottimilla. Maku oli oikein hyvä.
VastaaPoistaAlkoi tehdä mieli kakkusalaattia. Vaikka näyttää mutsimutsinkin kakku oikein hyvältä.
VastaaPoistaNo hyvä, ettei ihan järkyttänyt liikaa. Ja nyt tosiaan tekee mieli kakkusalaattia - kuulostaa terveelliseltä ;)
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.