Eihyi etanoparoille ja jookyllä kirppislahjoille.

Etanoita en ole koskaan maistanut mutta mielellani kokeilisin, jos joskus tulevat ravintolan ruokalistalla vastaan!Kirppislahjat on minusta ihan ok mutta itse janskaan niiden ostamista muille, jos ovatkin sitten eri mielta second hand-lahjan soveliaisuudesta. :/

Meillä vietettiin juuri tytön 1-vuotisjuhlia ja jopa kaksi lahjaa oli kirpparilta/käytettyjä! Kovasti häpeillen kyllä lahjojen antajat valintaansa selittelivät. Tosi hieno juttu minusta, olisikin pitänyt laittaa kutsuihin haaste: vain käytettyjä tai omatekemiä lahjoja. Tosin meidän suku olis kyllä pitänyt moista vaatimusta nokkavana...(etanat: YÖK! Tosin en ole kyllä ikinä maistanut... silti, YÖK!)

Meidän perheessä aina käytiin joulun alla kirpputorilla ostamassa toisillemme lahjat. Ja nytkin ollaan yritetty painottaa, että lapsellemme käytettykin on ok, kuten tietty itellemmekin. Sääli miten on kuitenkin monia jotka luvasta tai ennemminkin kehotuksesta huolimatta eivät kehtaa ataa käytettyä. Ja itse taas tietää että on ihmisiä jotka järkyttyis jos heille antaisin käytettyä. Keväisestä kodinraivauksesta jäi banaanilaatikollinen tavaraa, jota ei ihan ilmaiseksi viitsi pois laittaa, siis johinkin kierrätykseen. Ne lähtee kiertoon lahjamuodossa.

Ostan suurimman osan omista ja muun perheen vaatteista käytettynä. Huonekaluissa on sitä jotain, jos ne hankkii käytettynä.Itse tykkään kirppareilta, huutiksesta tai mistä tahansa käytettynä hankituista lahjoista. Sain itse vähän aikaa sitten lahjaksi vanhan liinavaatekaapin. <3 Olen hankkinut paljonkin käytettyjä vaatteita ja tavaroita lahjoiksi ja itseasiassa postasinkin vasta pikkulikalle joululahjoiksi ostamistani leluista. Miksi siis pitäisi käyttää hillittömiä summia rahaa johonkin sellaiseen, jonka saa hyväkuntoisena käytettynä -murto-osalla uuden hinnasta.

Tartuitpa hyvään aiheeseen! Mä olen itse sitä ihmistyyppiä, joka rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Ostan usein lahjoja kirpparilta, tosin vain ihmisille, joille tiedän sen olevan ok. Mieluummin ostan jotain sellaista, jonka tiedän olevan mieleen, kuin että ostaisin samaan hintaan alelaareista jotain varastoon ja antaisin sitten juhlapyhinä sattumanvaraisesti kuin jokin joulupukki. Viimeksi tänään löysin (joskin avamaattomassa pakkauksessa) H:lle tunturivillasukat, anopille ostin taannoin posliinipupun (se keräilee niitä), äidille joululahjaksi hankin fb:n annetaan jne.-palstalta reiki-cd:n. Kirppareilta saa niin ihania lastenvaatteita, olen ollut tosi mielessäni kun olen saanut lahjaksi kivoja, käytettyjä lastenvaatteita. Toki tiedän, että on ihmisiä, joille käytetyn lahjan saaminen ei ole ollenkaan ookoo. Mutsi muistelee vieläkin, kun annettiin joskus sen kummipojalle kaksi lelukopallista meidän vanhoja legoja (ja nehän maksaa ihan tolkuttomasti!) ja kummipojan vanhemmat närkästyneenä kiitti hyvästä lelulaatikosta. Pojat sai myös lahjaksi muilta ihmisiltä pieniä pakkauksia legoja, vanhemmat olivat kovin mielissään - legot on kuulemma heidän poikien suosikkeja. Ihan uskomatonta, mua jaksaa jotenkin huvittaa tuo vieläkin.

Hmm, tämä kirppislahja-asia on jotenkin omituinen. Sitä ajattelee, että eihän sillä ole mitään väliä jos lahja on mieluinen kuten Sasciakin tuossa ylhäällä mainitsi. Toisaalta myös minulla on ihmisiä lähipiirissä joille kirppislahja olisi kauhistus tai ainakin outo valinta. Itse en pahastuisi lainkaan kirppislahjasta enkä niistä itsetehdyistäkään jutuista. Nekin tuntuvat joka vuosi jakavan mielipiteitä aika rajusti. Vaikka kannatankin tekemistä, ovat toki viidet villasukat ehkä saajasta riippuen vähän tylsähkö anti lahjapaketeista. Olen kuitenkin huomannut tämän ikääntymisen aiheuttavan aivan uudenlaista ihkutussuhtautumista mm. O:n Mummin siskon tekemiä villasukkia kohtaan. Ymmärtänette varmaan mitä tarkoitan. Minulla on ollut melkein tapana kuitenkin ostaa uutena lahjat vaikka kirppisajatusta kannatankin. Ehkä etenkin omille vanhemmille on tullut ostettua jotain sellaista mikä ilahduttaa mutta jota eivät itse koskaan raaski hankkia kuitenkaan itselleen. Tänä vuonna tein kuitenkin ihan tajuttoman huuto.net -löydön joka menee äidilleni ja olen ihan täpinöissäni nyt jo.

no mähän olin niin törkee, että annoin eräälle blogikamulle hyvänpäivänlahjaksi kirpparilta löytämäni pussukan :D (missäs sen esittely viipyy, halajan lukea niitä "hyi vittu, en kyl ois ikinä ottanut vastaan tollasta lahjaa" -kommentteja :D

Itse en ostaisi kirppislahjaa toiselle, tai jos ostaisin niin käärisi ainakaa pakettiin. Lastenvaatteita annan ja saan käytettyinä, mutten niitä lahjoiksi antaisi. Ei me silti muutenkaan osteta käytettyä, nuo lastenvaatteet on poikkeus mutta nekin on läheisiltä. Voisin ehkä jonkun maljakon tai sellaisen ostaa käytettynä tai taulun, mutta en juuri muuta. Ostan muutenkin niin vähän. Hyvää ei tarvi santsata. Olen vain tälläinen, silti minusta on hienoa miten muut tekevät löytöjä, sisustavat niillä kotejaan!

Summailen tässä ajatuksia, joista olen samaa mieltä. Eli ainahan se lahjan saaja merkitsee, jos tietää hänen olevan ihminen, joka kauhistuu käytettyä, ei sellaista tule itsekään ostettua. Mutta näille "tutuille" kommentaattoreille uskaltaisin kaikille ostaa käytettyä, kääriä pakettiinkin ;)wandabe: oon ottanut siitä pussukasta nois sata kuvaa mutta aina onnistunut olemaan itse niissä. ja yritän tavallaan olla näyttämättä liikaa nokkaani täällä. Se pussukka on muuten meillä nyt koristeena ja oon käytänyt sitä vain kerran, koska yleensä mä liikun tyypin kanssa ja sinne ei mahdu vaipat ja rätit. Mutta sillä on kova tunnearvo oikeasti jo ihan nimensäkin takia!

Mä saatan ostaa kirppislahjoja jos tiedän, että saaja niistä ilahtuu. Lahjoissa on minusta tärkeintä se ajatus taustalla ja että lahja on sellainen sopiva, josta on iloa lahjan saajalle. Eli siis niin, että lahja on todella mietitty saajalle eikä niin, että kunhan nyt jonkun romun halvalla löytää.

läheisimmille tutuille ostan helposti kirppislahjoja, muille vähän aremmin. itse olen yrittänyt pitää selvänä, että arvostan kirppislahjaa itselleni tai lapselleni uutta enemmän. olisi jotenkin hölmöä saada jokin uusi tavara, josta tietää, että niitä löytää vaikka huutiksesta helposti paljon halvemmalla ja ihan hyvässä kunnossa.

Vaadin kuvaa Wandabeen hyvänpäivänpussukasta! Olette herättäneet hillittömän mielenkiinnon aihetta kohtaan.

Itse arvosta todella kirppislahjoja. Kuopuksen ihanin joululahja oli viime vuonna aidot pikkuruiset lapikkaat.Täytyypä tehdä muuten postaus aiheesta, kun ensilumikin satoi viime yönä ja saamme kengät ensimmäistä kertaa jalkaan.

Riippuu ihan ihmisestä että kenelle voi kirpparilahjan antaa ja kenelle ei.Etanat, nam nam ja nam!!

Oon aika usein ostanut lahjoja kirppikseltä, yleensä silloin, kun siellä tulee vastaan jotain niin osuvaa, että tietää vastaanottajalle olevan ihan sama mistä se tulee koska se vaan on niin PARAS! :DMuutenkin suvun yleinen lahjontafilosofia on ollut, että lahjan on oltava a) jotain, jota saaja tarvitsee, tai b) jotain turhaketta, minkä se ihan varmasti haluaa. Ei siis osteta uutenakaan ihan mitä vaan lahjaksi. Itse tekeminen on aina myös jees, varsinkin, jos se itsetehty on jotain herkkuja (esim. itseleivotut pikkuleivät on meillä suosittuja).

En ole juuri uskaltanu lahjoja ostaa kirppikseltä, kun ei tiedä, mitä saaja sanoo, mutta mulle kyllä saa ostaa! Ehottomasti :)