Hyvin toisiinsa sointuvat sävyt sekä mr Tissilän että Tulin kanssa. Pro-meininkiä. :)

Manducassa tuo on näppärä kun syö, ei mene ruokaa lapsen korviin :D Kantoliinassa pieni ei halua ollenkaan päätään suojaan liinan alle, nukkuessakin havahtuu ja kiskoo pään pois joten siinähän sit saa kaivella leivänmuruja kun ei jaksaa mitään muuta rättiä heittää väliaikaisest päälle.

Mahtavan mätsäävä asu!

Tuo mekko on vielä mageempi kuin miltä se kuulosti!

Matchymatchy!

Haha, täytyy tunnustaa ettei kolttua kyllä ole mätsätty tarkoituksella :D Se vaan sattui olemaan päällä aamulla kun sain kyläilykutsun ja tapana ei ole vaihtaa vaatteita kantovehkeeseen mätsääväksi kuin äärimmäisessä turhamaisuudessa. Hiuksista jo näkee, ettei tänään ollut se päivä kun turhamaisuus oli mukana.

Mäkin tulin mekkoa kommentoimaan. Se näytti aivan upealta sun päälläsi! Toi on jotenkin niin sua. Se näytti jo henkarissa hyvältä, mutta VAU.

PS. Ihana tuo viimeisen kuvan pinnasänkynurkkaus. Mäkin haluan tuollaiset pinnansuojat, tuollaiset ei-vauvakuosiset! Ja nuo pehmot mustalla lack-hyllyllä.. Meillä mokomat valkoiset odottaa seinälle pääsyä.

Oispa mullakin ollut reppu eilen mukana kun olin kattomassa yliväsyneen jätkän kanssa lentopallomatsia. Tai siis yritettiin katsoa, mutta ei se vielä kerennyt edes alkaa kun jo piti poistua rääkyvän penikan kanssa. Alle 3 minuuttia autossa, niin jätkä nukahti. Olis varmaan nukahtanut reppuunkin jos olisi ollut mukana. Miten ne sanoo, että suutarin lapsella ei olis niitä kenkiä... Ei taida olla suutarilla reppuakaan!

Suloisia kuvia! Meilläkin liina aina matkassa mukana, kun on niin näppärä.

Sascia: Kiitos siis sulle sen löytämisestä :) Se on ihana!

Anni: Kyllä se kannattaa aina rehata mukana, kantoväline siis.

Tuittu: Kiitos paljon :)

Mistä toi ihana mekko on? :)