On pitänyt kirjoittaa. Mutta ei ole ollut aikaa, viitseliäisyyttä eikä ole sitten muistanutkaan. Kirjoittaa siitä, kuinka aivot ei enää toimi.

Välillä äitiysblogeja lukiessa sitä vain ihmettelee, kuinka toisilla on asiaa ja analyysiä ja mulla ei vaan aivot toimi. En osaa enää edes kyseenalaistaa mitään, olen vaan ja junnaan sohvalla ja ihmettelen. Ihmettelen, miten Lapsellista-blogi täyttyy analyysistä ja mietteistä, mitkä liittyvät äityteen. Kuinka Visuaalisesti Vaativa jaksaa kuvata ("otan päivittäin ainakin sata kuvaa, valitsen parhaimmat ja niistä sit käsittelen muutaman") ja varsinkin ihmettelen niitä muutamia sisustusblogeja, joiden kirjoittajista tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus, sillä eihän tuo voi olla enää tervettä, että kaikki on noin siistiä ja tiptop.

En kanna syyllisyyttä blogistani, mutta välillä säälin lukijoitani jotka reippain mielin tulevat päivittäin lukemaan ei mitään asiaa. Tänään jopa hieman järkytyin, kun luin jonkun arvelleen mun olevan Project Maman tulevan kirjan kirjoittajapari. Ei herrajumala ei.

Joskus mulle tulee päivän aikana ajatus. Joku asia, jonka voisi jakaa. Mutta sitten kun on ilta ja lapsi nukkumassa, olen täysin tabula rasana ja ajatuskin jostakin perhe-elämän analyysista tuntuu yhtä kaukaiselta kuin...ööö...Lillehammerin Olympialaiset.

Tässä kuitenkin viimeisimmät:

Lapsi kääntyy mahalleen.

Lapsi kääntyy mahalleen imettäessäkin (ja hei, nyt on imetysviikko!!)

Lapsi kääntyy mahalleen myös unissaan, kylvyssä ja sylissä.

Lapsi kääntyy mahalleen.