Rannerengas

 Niinhän sitä sanotaan,että yhden tarinan loppu on toisen alku. Tämän havaitsin todeksi tänään kun mäsäytin kauan haaveilemani ja säästä...


 Niinhän sitä sanotaan,että yhden tarinan loppu on toisen alku. Tämän havaitsin todeksi tänään kun mäsäytin kauan haaveilemani ja säästämäni Antti Asplundin posliininukkekorun hajalle ja sain vahingossa tilalle jotain paljon kestävämpää.

Pleksikoru meni rikki, kun Tissilän kanssa aamulla tehtiin lähtöä lehdistötilaisuuteen kuulemaan tiukkaa faktaa Lifefactoryn perustajan Pam Marcus:n suusta. Ja kuten paikan päällä vitsailinkin, toimittajan ja bloggarin erottaa tällaisissa tilaisuuksissa siitä, että bloggarilla on aina lapsi mukana ja tällä bloggarilla se lapsi ei aina ole niin aurinkoinen. Tänään oli tietenkin kitinäpäivä ja Marcus:n rupatellessa aikani meni pääasiassa skidin rauhoitteluun. Mukaan yhtyi myös Lifefactorya Suomeen tuova Jonna, joka ehdotti herralle Lifefactoryn silikonista pururengasta iloksi ja vähän aikaa sitä ihmeteltyä tyyppi onneksi nukahtikin liinaan.

Raitiovaunussa sitten havahduin, että olin vahingossa salakuljettamassa purulelua kotiin, sillä se oli siirtynyt vauvan kädestä omaan ranteeseeni! Design ei ehkä ole se kaikista tyylikkäin rannerenkaaksi, mutta onpa oikeasti kätevä juttu, sillä nythän tätä (omin käsin varastettua) lelua on helppo kantaa mukana joka paikkaan.

Sarjassamme miten äitys muuttaa tyyliä.


4 kommenttia

  1. Unknown9. syyskuuta 2011 klo 6.46

    Aika näppärää. Saiskos vielä harsosta jonkunlaisen asusteen? Jos vaikka värjäis mustaksi ja käyttäis huivina... Voisitkin tehdä sellaisen Päivän Asu-postauksen, mikä olisi todella "äitiyden ryvettämä", täynnä harsoja, tuttinauhaa, purulelua tms

    Mä valitsen esim. rengasliinan aina omaan asuun sopivaksi, että tyhjänäkin se mätsäis edes mun kanssa. Lapsi on rintakoruni. Kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
  2. Jenny B-H9. syyskuuta 2011 klo 7.38

    Hihihih, "äitiys muuttaa tyyliä" :)

    Hitsi, niinpä piti minunkin tulla tuohon tilaisuuteen, mutta kaamee flunssa vaivaa ties kuinka monetta päivää. Olisin ollut toimittajana paikalla siis, ilman vauvaa :)
    Piksua kuljetin kyllä mukana infoissa jne. silloin, kun hän oli pienempi ja mies ei vielä ollut jäänyt kotiin. Nykyään Piksu ei enää malttaisi olla hiljaa/paikallaan, joten parempi on olla isän hoidossa kotosalla.

    VastaaPoista
  3. Elsa/ Oi mutsi mutsi9. syyskuuta 2011 klo 8.18

    Anni: pitääpä harkita jotain tuon tyyppistä postausta :) Mullakin on omat turhamaisuuteni liinojen kanssa, eilen esimerkiksi oli sininen vauvalehden liina kun se vaan oli paremman näkönen julkisilla paikoilla.

    Jenny: Mä vähän tutkailinkin, että näkyiskö sua! Kyllä sinne yksi pikku-Piksu olisi mennyt, olihan sielä visuaalisesti Vaativa-blogin O:kin edustamassa, aivan kuten silloin Sophiakirahvin synttäreilläkin. Meidän herra toki silloin mahassa turvallisesti hiljaa oli, nyt on meininki eri.

    VastaaPoista
  4. //visuaalisestivaativa//9. syyskuuta 2011 klo 9.37

    Hyvin olisi mennyt muutama muikea mukula lisääkin! :D

    Mä kuljettelen O:ta edelleen mukana aika usein jos tilanteen luonne sen sallii, kirjoittelin tästä postaustakin joskus kun joidenkin mielestä se oli niin paheksuttavaa hommaa se lapsen kanssa liikkuminen. Onneksi O on niin seurapiirineiti ettei ihan vähästä hätkähdä, innostuu vaan.

    Ja mä hei kattelin tota sun rannerengasta ja mun piti kommentoida sen ilmeistä käytännöllisyyttä (tyyliä unohtamatta) mutta se jotenkin jäi siinä hässäkässä. :D

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images