Olen  jo monesti miettinyt Kampin edustalla liikkuessani, että olisipa kamalaa joutua vahingossa Ella ja Aleksi-elokuvan näytökseen. Keskustassa oleva iiiiiiiso mainosbanneri kyseisestä elokuvasta saa aina kylmät väreet aikaiseksi. Muistan kun vuoden 2005 kieppeillä tein jopa kirjallisen valituksen kuntosalilleni, ettei spinningtunnilla voi soittaa rippikoululauluja eikä varsinkaan Lenni Lokinpoikasta. Siitä on rentous kaukana.

Pyöräillessä sentään saa jotenkin ahdistuksensa purettua, mutta jos pimeässä teatterissa joutuisi istumaan puolitoistatuntia kuunnellen ämsee koppa koppakuoriainen koppa koppa koppa koppa koppakuoriainen, hyytyisi hymy aurinkoisemmaltakin äidiltä.

Uskoisin olevani ihan salliva mutsi, mutta "laulan mukana"  vain kuolleen ruumiini yli.