Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!