uni olisi ihan mukava lahja tännekin. Poika 8kk ei vaan kerta kaikkiaan nuku. Ei yöllä eikä päivällä.

Näin on. Täällä taannoin auttoi korvatulpat (päälle vielä kuulosuojaimet, jos on saanut superkuulon synnytyksen yhteydessä) ja vauva kainaloon nukkumaan -> ts. herää mahdollisimman vähän imettäessä ja älä herää vauvan pieruihin sillä välin. Vaati harjoittelua, mutta se maksoi itsensä takas!

Kaikki hoitoapua antaneet etenkin ekan puolen vuoden aikana on kirjoitettu kultaisin kirjaimin muistiin ja vastapalveluksia tullaan jakamaan, kun tarve on!

Voimia ja unia sulle!

T: satunnainen surffaaja

Unenpuute on perseestä. Eikä se humalatila tunnu miltään kivalta nousuhiprakalta vaan yleensä siltä epäsosiaaliselta laskuvaiheelta. Muistikin pätkii ikävästi.

esikonen lähte(nee) lauantaina maalle isänsä kanssa (kellonaikaa en tiedä), voisin sit hakea käärösi meille muutamaksi tunniksi (autolla)? jos eksä on mölli ja lähtee vasta illalla (17-18), saattaa mennä myöhään, haittaako?

Liputan perhepedin puolesta. Jos kerran öisinkin on pakko herätä, herää sitten vaan sen verran että raottaa liivejä ja tunkee tissin ipanan suuhun. :) Tosin jokainen perhe taplaa tyylillään, ja hyvä tyyli on se, kun kaikki nukkuu tarpeeksi. :D

Tsemppiä! (Ja tarvittaessa saa tulla viikonloppukylään tänne susirajalle.)

Postipaketti damiin vaan ;) Pistä se pullon sisään ja lähetä tänne. No worries.

Heh, ottaen huomioon etten ole nähnyt teistä ketään oskaan livenä (mitenseonmahdollista??!??!!) olen liikuttunut ehdotuksista :)

Voih, puhut ihan niin asiaa! :) Itse olen nyt kuopuksen kanssa valvonut 1,5v, jonka aikana hän on nukkunut ehkä 6krt kokonaisen yön (ja joo, olen ollut poissa kotoa öitä jonkun verran, koska muuten olisi varmaan pää jo räjähtänyt) Ja joo, tiedän että on vielä huonompiakin nukkujia. Hän heräilee viimeistään 3h välein ilman mitään syytä, eikä hän edes syö mitään yöllä.. Unikoulu on käyty ja nyt käyn uudelleen (vierotan siitä pahuksen tutista, johon hänet joskus pakotin, mut silloin se oli hyvä juttu) kunhan tervehtyy nuhastaan. On mahdotonta ajatella lähtevänsä tällä univajeella autoilemaan tms. Ei vain jaksa ja virheitä tulee, sekä muistikatkoksia.Joten joo, täälläkin olisi pari ipanaa tarjolla parin (mielellään kokopäivän) tunnin ulkoiluun. Niin ja kysyn vaan, että miten joku, jonka arkityö vaatii tarkkaavaisuutta, toisen hengestä huolta pitämistä, pystyy työskentelemään, jos joka yö on tälläistä rumbaa.
Tsemppiä!

Sanoppa muuta, jos tietäisi vaikkapa leikkaavan lääkärin olevan pienen lapsen imettävä vanhempi, ei ehkä olisi turvallisin fiilis leikkuupöydällä...Mulla on oikeasti välillä ihan humalainen olo, ja lapsi on ollut mulla kuukauden! Jos unettomuus jatkuu pitkäänkin näin, ei hyvä helise. Viime viikolla menin keskustaan hakemaan d-vitamiinia apteekista ja huomasin kaupungissa, et jaa, unohin rintsikat ja alushousut, mulla on päällä pitkä toppi ja flanellipaita vain :D

Jep, ainakin mulle raskaana oleminen muistutti kovasti 8kk superdarraa (vainottaa, oksettaa, kaikki haisee pahalle, outoja kipuja vatsassa plus se vatsansisäsinen mekastus) ja lapsivuodeaika (hah mikä sana) taas laskarihumalaa (väsyttää, väsyttää, väsyttää, huolellinen sekaisin olo 24/7).

Tsemppiä kuitenkin, sillä jossain vaiheessa (kun ruokaa menee kerralla enemmän ja energiapitoisempaa) lapsi alkaa oikeasti nukkua pitempiä unia kerrallaan ja silloin äitikin saa vihdoin nukkua.

Meillä Sohvi on nukkunut ehkä viisi kertaa 8h putkeen. Pari kertaa saatiin ihan korvikkeella, yhden kerran rokotusten jälkeen. Sen jälkeen on aina niin ihmeellinen olo, sellainen euforia.

Meillä mä en nuku perhepedissä. Sohvin pinnasänky on puoli metriä mun sängystä, ja siten meillä nukutaan parhaiten. Jos nukutaan. Itse ajauduin muuten tuohon unettomuuskierteeseen myös, joka saatiin katkaistua pääsiäisenä unipillereillä, korvikkeella ja ihanilla mummolla ja minun siskolla. Nyt oltiin ajautumassa ihan samaan, mutta pari yötä on mennyt paremmin puuron voimilla.

Unettomuus on todella pahinta. Itsestäni tulee ihan vittumainen akka, joka itkee jo siitä jos lusikka tippuu lattialle. Hoida siinä sitten itkevää vauvaa.

Välillä olin ihan sitä mieltä, että lopetan imettämisen, että saisin nukuttua. En kuitenkaan saanut sitä koskaan tehtyä, syyllisyys oli liian suurta. Ja ei sekään aina auta, toiset vauvat vaan heräilee. Meillä ollaan heräilty kyllä ihan syömään, ja nyt tällä hetkellä heräillään kääntymään, ryömimään ja ähkimään muuten vaan. Samalla tulee toki nälkä ;)

Tsemppiä! Toivon niin, että saat jonkun sinne avuksi. Itseäni auttoi eniten, kun pääsin välillä koiran kanssa yksin ulos. Välillä olin jo ovella miestä vastassa kun se tuli töistä. Annoin sille sen huutavan vauvan ja painuin yksin koiran kanssa ulos. Jo silloin kun vauva oli vain viikon vanha. Niiden lenkkien avulla jaksoin, ja jaksan yhä. Se oma aika on ihan yhtä tärkeä kuin ne unetkin.

Jep. Lapsen ensimmäisen vuoden aikana mun haaveeni, karua kyllä, liittyivät karkaamis ja kaiken jättämis fantasioihin, ihan vaan siksi että olin niin väsynyt että kuolemakin olisi ollut tervetullut vaihtoehto. Ja koska vakavasta univajeesta johtuen olin myös aivan kamala ämmä ja hirveä vaimo, oletan että miehen fantasiat pyörivät samalla tasolla. Lapsi heräsi suurimman osan ekasta vuodestaan kahdenkymmenen minuutin välein.
Nyt odotetaan toista ja aion kyllä hankkia kaikki mahdolliset apuvälineet, esim. tuon nukutusnallen, josta postasit, jos vaikka mielenterveys säilyis tällä rundilla hiukan paremmin.
Hyvää mielenterveyttä ja makoisia unia sinne;)

Tsemppiä! Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, tai ainakin siihen heräilemiseen tottuu! Hirveätä on kyllä se sumussa eläminen, omat tunteetkin ikään kuin haalistuu sinne keskelle. Nimim. Sama anonyymi jolla se 12- ja 4-vuotias, 8-vuotiaskin siinä valissä ja sellainen 12 vuoden yhtäjaksoinen heräilemisrumba takana. Alkaa jo helpottaa, kuopus nukkuu jo muutaman kerran viikossa heräämättä :).

No mites sitten kun on se vanhempikin lapsi, joka ei nukukaan päivällä? Öisin ei saa nukkua eikä päivisin saa nukkua. Ekan kanssa sentään pystyi makaamaan sohvalla läpi lähes koko vuorokauden välillä itse torkkuen. Se oli hetkittäin ihan ihanaakin...

Hei, olen muuten leikkaava lääkäri, joka vaihtoi osa-aikaiseen työhön, jossa ei tehdä suurempia toimenpiteitä. Myönnettävä se on, nuppi ei kestä lapsiperhearkea ja (liian) haastavaa tytä. Ennen lapsia - no problem...

Niin totta! Meillä tosin on auttanut se että tämä kolmas (nyt 4 kk) on nukkunut koko ajan yöt meidän välissä. En tiedä koska se oikeastaan yöllä syö, mutta varmasti sen tekee. Yleensä ilman paitaa tai imetysliivit auki nukutaan joten unissaankin osaa sen tissin vauvan suuhun laittaa.. Negatiivisenä puolena vain on se, että aamulla herää selkä jumissa (nukkunut epämukavasti kaikkia lihaksia jännittäen kyljellään), mutta se jumitus häipyy nopeasti.

Arvostaisin kovasti sitä jos joku luotettava tulisi ihan omasta tahdostaan ovelle ja veisi lapset vaikka puistoon ihan siitä ilosta että on kiva hieman viettää aika heidän kanssaan. Nyt täytyy aina oikeastaan keksiä syy miksi lapset tarvitsee laittaa hoitoon tai miksi mummun tarvitsisi tulla meille katsomaan pienokaisten perään edes hetkeksi..

Tämä univelka on kamalaa mutta... ehkä kuolema kuittaa univelat...