Iiiiihana postaus! Nuo kuvat jotenkin viehättävät yksinkertaista ja aamuäreää päätäni :D. Ja älyttömän hienoja löytöjä! Meidän pikkukylän kirppikseltä ei löydä ikinä mitään, paitsi jos sattuu etsimään lapselleen likaisia, rikkinäisiä ja alunperinkin huonoja vaatteita ;).

Mä oisin halunnut löytää tommosia kirjaimia ;-).

L-E: Kiitosta kovasti! Mulla on itselläni kaipuu hieman parempilaatuisiin kuviin ja parempaan kameraan, mutta kyllähän tuollakin jotain saa aikaan :)Pikkukylien kirppiksissä on puolensa, sieltä voi löytää aarteita kuten vaikka noita mun etsimiä äp-makuupusseja helpommin, mutta täällä taas tavara vaihtaa edullisesti omistajaa kun myyjiä on paljon. Varsinin lastenjutuissa on kirppikset ollut ihan mahtava löytöaitta, vaikka se aikaa viekin että sen tarpeellisenkin löytää. Monestihan ne kirppislöydöt ei ole sieltä tarpeellisimmasta päästä :)

Nooruska: Noita aika harvoin näkee. Itse oon opetellut kirjoittamaan tuommosilla jopa!

Huät on löydokset! Meil on kans tollasia kirjaimia mun serkuilta perittyinä. Tosin esikko oppi kirjoittamaan magneettikirjaimilla jääkaapin oveen 3-vuotiaana. Eka sana oli "geinutherium" (oli pieni muinaiseläinvaihe silloin päällä) ja toinen "paska" :D

Toivottavasti meidän kirjaimet on jossain tallessa. Ja muut huippulelut 80-luvulta. Äitini tuntien ne kyllä jonnekin on kätketty vaikka se harvapää esim. tällä hetkellä epätoivoisesti pähkäilee minne on laittanut/lainannut kaikki Brion junaratapalat.

Mahtavat löydöt! Me suunnataan tänään pitkään reissuun ja ehkä sieltä palattua alkaa pikkuhiljaa hiiviskellä mieleen erinäiset tarpeet ja hankinnat.

Kirjaimet on tosi hauskoja, kuin myös nää kuvat. Mä toivon kans et löytäisin digijärkkärin vitskalla... tai ees kympillä.

Tsemii loppupäiviin! Nyt kandee vaan keskittyä omaan hyvinvointiin ja mielenlaadun kohottamiseen!

Wandabe: esioinen oppi kirjoittamaan 3-vuotiaana...?!?! No mä otan sit tähtäimeksi 2, Oi beibi alkaa päivittämään sitten itse tätä blogia!

Onneli: Ootko tullut miettineeksi mimmoisia lapsia tulee tyypeistä, joiden äidit hankkii vaan vanhoja itselle tuttuja leluja ;) Mulla on sellanen pieni fiilis, ettei nää retrokamat oo mikään onnen täyttymys kenellekään 2010-luvun lapsoselle. Sit ne aikuisena terapiassa puhuuvat kuinka niiden lapsuus oli kurja kun kaikki oli vaan tylsää turvallista puuta tai vanhempien vanhoja kirjaimia :)

Tosissaankin, oon miettinyt etten voi hankkia kaikkea silti kirpulta koska siinä uudessa kamassa on oma viehätyksensä varmasti lapsen kannalta.

Hyviä löytöjä edullisesti!
Meillä melkein kaikki vaatteet plus lelut ostetaan kirpparilta ja yleensä aina pikkurahalla. Ostan tietty noita "vanhoja kunnon leluja" koska monet niistä on kuitenkin aika ajattomia ja ennenkaikkea kestäviä! Mutta yhtälailla on ostettu näitä "nykyajan" leluja pikkurahalla, kaupassa kun niistä saa maksaa itsensä kipeäksi, varsinkin kun kotihoidontuella ei paljon ostella. =) Mukavaa loppuodotusta!

Heidi: Se voi tapahtua, merkit on selvät. Unohdin nimittäin mainita pari päivää sitten muistamastani lilliputtitalosta ja nyt se löyty 20 sentillä kaikkine liukumäkineen ja muineen. Ihan ittelle siis hankin sitten. Kyllä mä vakaasti uskon, että me löydetään uudet samsungit valtterista eurolla :)

tarkemmin 3v4kk, ei sentään mikään ihmelapsi... eikä sitä ees opetettu :D jätkä mitään raapustellu, edes nimeään kirjoittanu kunnes alkoi kiroilla magneettikirjaimin. äitin poika <3

ja toinen heidi: nää menee nyt nää kommentteihin vastaamiset vammasesti ton kommenttitarkistuksen takia, mutta kiitos hyvän voinnin toivotuksista! Ja onhan niitä ihania juttuja tosiaan ihan nykypäivänäkin tehty, esimerkiksi mua himottas semmonen kovin terapeuttiselta tuntuva barbapapa <3

Wandabe: kyl on fiksu poika! Äiteensä tullu! (oliko teilläki jotain puuleluja vai mistäköhän se kesi alkaa kirjottaan)

ps. mun näppäimistö on täynnä pullanmuruja ja siksi typotan kokoajan.

Mä olen myös jaksanut useaan otteeseen hämmästellä, miksei ihmisille uppoa, että nimimerkillä kirjoittamisella on syynsä. Sitten tullaan moikkailemaan blogiin oikeilla nimillä, tai mainitaan kommenteissa avopuolison oikea nimi joka on tähän asti esiintynyt kirjaimena. Puhumattakaan "asutko vielä mannerheimintiellä"-kommenteista. Ehkä se on se oma naama, joka vilkkuu. Kaikille ei näemmä ole selviö, että mun naamaa ei tunnista kovinkaan moni, vaikka oikea nimi puuttuisikin....

Se siitä avautumisesta, nyt päädyn vaan ihastelemaan noita hienoja löytöjä ja pirtsakoita kuvia. Valtteri on my mind -->

Niin, onhan se vähän eri asia sanoa ostavansa meikkejä Hakaniemen sokokselta kuin asua siellä. Mutta ehkäpä tämä nyt loppuu alkuunsa, kuten sanoin niin mulla ei nyt ole jaksamista minkään maailman draamailuun.

Voi vitsit mitä löytöjä, mahtavaa että harsot ja pissisuojuskin löytyivät :) Ja mä haluaisin vastaavanlaiset kirjaimet, mutta magneetein!

Mä voisin haluata löytää viiden miljoonan lottokupongin satkulla ( ehkä just sen verran siitä vois maksaa ;D )

Tsäh!
Digijärkkäreitä _voi_ tippua nenän eteen tuosta vain! Voivottelin taannoin kotona akuuttia kamerattomuuttani ja meni muutama päivä, niin mun mcgyvermies antoi käyttöön vanhan kameransa, jonka se oli koonnut (mua varten <3) sieltä täältä haalituista osista kuin jonkun frankenstainin hirviön (tai no, joku sovitinosa ja iänkaikkisen vanha linssi muinaismuistokamerasta).
On vain yksi ongelma. Minä mitään kuvata osaa.