lasten vaatteet
varusteet
Tavaroiden taikamaailmaan
5.5.11Sain pari päivää sitten haastattelupyynnön toiseen näistä kahdesta Suomen suurimmasta vauva/lapsilehdestä. Yritän olla sen verran ympäripyöreä, etten paljasta lehteä tai jutun syvintä olemusta tässä ja nyt, vaan kirjoitan fiiliksistä mitä se sai aikaan.
Juttu olisi käsitellyt tavaroiden hankkimista ja toisena haastateltavana olisi ollut esikoisen odottaja, joka ei ole hankkinut äitiyspakkausta enempää ja sitten olisin ollut...no, minä. Taisin olla sokerirasitustestin jälkeen huonovointinen muutenkin ja siksi reagoin energiatason ollessa nolla aika voimakkaasti ajatukseen, että edustaisin kasvoillani paljon hankintoja tehnyttä odottajaa.
Blogi antaa varmasti kuvan, että keskityn vauvakamashoppailuun ja olisin jotenkin erityisen innoissani tavaroiden hamstrauksesta. Totuus saattaa kuitenkin olla toinen niiden silmissä, jotka tämän perheen arkea seuraavat lähempää. Kun sain tietää raskaudesta, olin pitkään yksin tilanteen kanssa ja ensimmäinen reaktio ei ollut kuinka tulen toimeen vauvan kanssa, vaan miten tästä selviän taloudellisesti. Näin pahoja uhkakuvia siitä, kuinka meillä ei ole h-hetkellä mitään ellen aloita hankkimista heti, sillä tiesin ettei minun/meidän tapauksessa ole mahdollista ottaa taksia synnytyssairaalasta emmaljungakaupan kautta kotiin ja hankkia tavaroita sitten kun niiden aika on. Ei, tavaroiden hamstraus oli pakko aloittaa heti, että edes jotain olisi olemassa vauvan tullessa. Ja miksei siitä hankkimisesta voisi lopulta tykätäkin, ajattelin.
Ensimmäiset kuukaudet mietin järkyttyneenä miten tästä selvitään ja blogikin alkoi puhtaasti sen takia, että oli pakko jollakin tavalla orientoitua vauvan tuloon ja tutuin tapa mulle oli kirjoittaa asiasta ja etsiä niitä positiivisia juttuja täysin vieraan asian ympäriltä. Tämän vuoksi symppaan täysillä mua 10 vuotta nuorempia mammabloggareita, jotka saavat blogissaan paskaa niskaan siitä etteivät ole valmiita lapseen, ei kaikki kolmikymppisetkään ole sen kypsempiä asian kanssa, vaan siihen on monesti vaan pakko kasvaa ja keksiä ne keinot millä asiasta tulee itselle tuttu ja tärkeä. Mulle se keino ensisijaisesti oli aloittaa päiväkirja, missä raportoin niistä pienistä liikkeistä kohti vauvantuloa ja käyn samalla itse läpi, että tämä onnistuu ja menee eteenpäin.
Sinäänsä haastattelupyynnöstä tuli imarreltu olo, ylipäätään siitä että joku lukee juttujani ja kokee mut sen verran mielenkiintoisena että voisi jopa kirjoittaa musta. Toisaalta tuli taas ihan tajuttoman paha mieli, että enkö osaa laittaa sanoja oikeaan järjestykseen vieläkään saadakseni aikaan todellista kuvaa siitä, ettei tässä nyt erityisemmin olla seottu ihkuun beibikamaan vaan hankittu etukäteen se, mikä meidän taloudellisessa tilanteessa on ollut mahdollista hankkia. Sekä lapsen tarpeen että äidin turvallisuushkuisuuden nimissä.
Monta vuotta bloganneena olen tietoinen tämän median harhaanjohtavuudesta ja siitä, kuinka ihmiset kaivavat ne elämänsä paremmat/kiinnostavat puolet esille. Mäkin jätän paljon asioita kirjoittamatta nykyään siksi, että tiedostan tämän kentän olevan julkista riistaa ja huvin aihe monille, eikä niitä sydämensopukan syvimpiä tunteita halua jakaa kaikille, vaikka monista lukijoista on tullut ihana osa päiviäni ja joille varmasti kertoisin muutakin kuin hoitopöydän värin jos näkisimme livenä. Siksi täältä ei löydy paljoa henkilökohtaista hehkutusta ja kirjeitä tulevalle perheenjäsenelle, sillä jotain asioita käsittelen mieluummin suljetuin ovin. Myös toimittajataustani varmasti vaikuttaa asiaan jonkin verran ja pyrin henkilökohtaisen tilittämisen sijaan nostamaan esille asioita, niin materiaa kuin muutakin, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin (tulevia) äitejä.
Materia on vähemmän henkilökohtaista, mutta nyt pelottaa että annan vääristyneen kuvan sen hankinnasta ja haluan terottaa nyt, että kaikki, alleviivaan KAIKKI vauvaostokset olen/olemme tehneet kirpparilta tai saaneet läheisiltä käytettyinä lahjoituksina. Täysin uusia tavaroita olemme saaneet lapsen mummolta kantoliinan ja itse huovutettujen tossujen verran. Tilasin myös saamallani lahjakortilla muutamia värikkäitä puuautoja sekä luomupotkareita taannoin. Blogissani käy sen verran paljon porukkaa päivittäin, että en ole tätä ennen halunnut tuoda esille esimerkiksi sitä faktaa, että nyt odotusaikana perheemme asuu vielä kimppakämpässä eikä lopullista ratkaisua asumismuodosta ole saatu vieläkään aikaan, synnytykseen on 5 viikkoa.
Vauvan tarpeiden myötä olen luopunut omista ostoksistani lähes täysin ja tällä hetkellä tarpeellinen masutuubikin jää hankkimatta kun rahaa ei yksinkertaisesti ole moiseen. Blogin suosio mahdollistaa monia asioita ja on kivaa, että välillä postisetä yllättää iloisesti vaikkapa nyt maatuskatyynyn muodossa. Niistä yllätyksistä on mukava kirjoittaa samoin kun hehkuttaa sitä että sai hoitopöydän (5eur) hankittua ja se on pois hankintalistalta. Silti tavaran hankinta on tälle perheelle enemmänkin kärsimys kuin riemuvoitto enkä todellakaan halua antaa kuvaa, että vauvashoppailu kuuluisi harrastuksieni kärkipäähän vaikka vauva nyt prioriteettilistan ensimmäisenä onkin. En ole kuitenkaan täysin kulutusvastainen ja siksi blogista löytyy tulevaisuudessakin nostoja kivoista ja mielenkiintoisista jutuista mitä voi kaupasta saada, on kuitenkin eri asia unelmoida kuin hankkia se kaikki.
ps. Jos ei nyt tullut selväksi niin en lähtenyt haastatteluun mukaan.
14 kommenttia
Itse olen saanut blogista (ja sinusta) juuri sellaisen kuvan, että hankit vaan tarpeellista ja mahdollisimman ekologisesti, etkä vain shoppaile turhia. Ja onhan se nyt ymmärrettävää jos joku niin haluaa tehdä, kun ei sitä kovin montaa kertaa (aiankaan suurin osa) pääse shoppailemaan söpöjä asioita pikkuiselle :)
VastaaPoistaEn mäkään kyllä oo susta saanut mitään hurjan materialistin kuvaa. Mun silmiin oot ihan normaalisti kiinnostunut vauvatavaroiden hankkimisesta. Tarkoitan siis, että en oo täällä käydessäni koskaan edes ajatellut sun suhdetta shoppailuun, saati sitten miettinyt että huh mikä törsääjä. :D
VastaaPoistaJoo, siis varmasti kyseessä on mun ylireagointi enimmäkseen, varsinkin kun tuntuu ettei kaikki tosiaankaan ole valmiina tai hankittuna ajan ollessa aika vähissä ennen vauvaa.
VastaaPoistaApua, mun mielestä sä olisit sopinut nimenomaan siihen toiseen kategoriaan haastateltavista. Siis siihen joka on hankkinut vain tarpeellista ja senkin todella tarkkaan harkiten. Tällaisen kuvan minä olen saanut ja minusta on kyllä toimittajan moka jos hän ei ole blogiasi sen enempää lukenut, että tämä asia olisi selvinnyt. Ihme touhua.
VastaaPoistaKomppaan muita, kyllä vaikuttaa vähän oudolta jos sinut on kategorisoitu tuohon kuluttavaan-osioon :O Sitä paitsi tästä blogista jää noiden hankintojen suhteen lukijallekkin hyvä mieli. Sä et vaan ostele kaikkea "kun ne on niin ältisn sika-magee-ällö-söpö-pupu-plaa-plaa ihania!", vaan ihan oikeasti mietit mitä ostat, myös ekologiselta ja lapsenterveellisyyden kannalta. Itse en vuosiin ole k´äynyt myöskään kunnolla kirppareilla niin on ihana nähdä että niistäkin saa vielä kohtuu hinnalla ihania löytöjä eikä kaikkea tarvitse aina ostaa uutena :)
VastaaPoistaKomppaan satasella etenkin Kottaraista ja Paskavarvasta. Eipä mulla muuta :D
VastaaPoistaÄLÄ IKINÄ VASTAA YHDENKÄÄN LEHDEN HAASTATTELUPYYNTÖÖN. :(:(:((:(:((:(:(( t: kokenutjapettynyt89
VastaaPoistaMä niin kompaan myös noita aikaisempia kommentoijia. Mun mielestä sä olet hankkinut tavaraa erittäin maltillisesti ja ekologisesti. Olen todellakin ihaillut sun tapaa toimia. Mun mielestä sitä materialistista näkemystä edustajaa odottaja, joka marssii lastentavaraliikkeeseen listan kanssa ja ostaa kaiken tarvitsemansa (ja ekstraa lisäksi) yhdellä kertaa. Ja uutena. Kuten eräässä nimeltä mainitsemattomassa tosi tv-ohjelmassa tehtiin.Onneks et suostunut haastatteluun!
VastaaPoistaOn tosiaan aika erikoista jos lehden kaksi vertailukohdetta ovat tuleva aiti joka on hommannut vain aitiyspakkauksen ja sina joka edustaisi vanhempaa joka on valmistautunut lapsen tuloon kaikella mahdollisella. Oma paatoksesi olla ottamatta aitiyspakkaustakin perustui siihen, etta 140 eurolla saa enemman vaatetta ja muuta tavaraa kun ostaa kaytettyna. En ole sitten ihan varma onko lehden lahtokohta ollut valmistautuminen vauvan tuloon (eli vastakohtana vanhempi jolla on vasta aitiyspakkaus ja vanhempi joka on jo ostanut/saanut enemman, koska valmistautuminen on rahallisista syista pitanyt aloittaa ajoissa) vai kulutus. Jos tama jalkimmainen niin siina tapauksessa toimittaja on tosiaan jattanyt tutkimuksena tekematta. Olen varma, etta Suomessakin kuten taalla Englannissa on monia vanhempia jotka silmat loistaen neuvolassa lukevat vauvalehtia joissa mainostetaan kaikkea mita uusi vanhempi ja vauva "tarvitsevat" ja yhdessa suunnittelevat lastenhuoneen, vaatetuksen jne. alusta loppuun ja ostavat lahes kaiken uutena. Mutta olisi kiva tosiaan jos naissa lehdissa olisi luettavana toisenlaisistakin skenaarioista, kuten sinun (vastaavassa tilanteessa siis olen itsekin) secondhand hankinnoista ja miten parjata pienella budjetilla. Sain aiemmin viikolla KELA:lta paatoksen, etta suureksi ilokseni saan Suomesta aitiystuet, tosin apurahan vuoksi vain juuri ja juuri hieman yli minimin. Juhlin kuitenkin siksi, etta se on huomattavasti enemman kun Englannin tarjoama nolla puntaa. Mutta samalla kun tulot vihdoin selvisivat niin iski konkreettinen paniikki siita, etta miten silla n. 700 eurolla (miinus verot) sitten maksetaan vuokra, laskut, ruoat jne. (puhumattakaan vauvan tarpeista), kun miehenkin tulot vapaana taiteilijana ovat sita sun tata. Vinkit miten parjata pienilla tuloilla olisivat tosiaan tarpeen. Ainakin Englannissa annetaan kuva, etta vastaavassa tilanteessa ovat vain koyhat ja koulujakaymattomat tyolaisperheet jotka asuvat kunnan taloissa ja joissa lapsia aletaan hommaamaan jo teini-iassa. Totta tamakin ehdottomasti, mutta miksi ei puhuta siita kuinka moni muukin on samassa tilanteessa. Ei vain nama konservatiivien ja rikkaiden inhoamat 'koyhat, huonotapaiset ja kouluttamattomat' jotka eivat ansaitse yhteiskunnalta mitaan kun eivat sille mitaan annakkaan. Paha sita on kouluttaakaan itseaan jos lukuvuosimaksu ensi vuodesta alkaen on n. 8000 euroa vuodessa! Taisin hiukan poiketa aiheesta kiukkuni keskella :) Mutta pointtini on siis se, etta talla(kin) lehdet ovat taynna kulutushysteriaa ja kuinka vanhemmat ovat ostaneet sita ja tata ja mita muuta he viela tarvitsevat. Taalla ei myoskaan kirppareita ole lainkaan samalla tavalla kuin Suomessa joten kaytetyn tavaran loytaminen ei ole aina helppoa ja monet kirpparit eivat todellakaan ole kovin paljon halvempia kun kaupat. Kun reilu kuukausi sitten olin Suomessa arikistomatkalla niin osa tyoajasta kylla meni kirppareita kiertaen ja vauvan vaatteita ostaen. Harmi vain, etta koneessa ei voi tuoda mukanaan isompia varusteita kun vaatteita! On ollut todella kiva lukea blogiasi ja seurata valmistautumista vauvan saapumiseen! Ja jatkan lukemista taalla, vaikka lehteen asti et talla kertaa mennytkaan :)
VastaaPoistaMä en kovin kauaa ole sun blogiasi seuraillut, mutta siitä huolimatta tuo kategoria tuntuu munkin korviin vähän hassulta samoin kuin muidenkin kommentoijien mielestä. Mun mielestä se on huomattavasti ekologisempaa hankkia käytettyinä tavaroita kuin uutena. Ja kannattaa mielestäni aloittaa tavaroiden ostelu jo hyvissä ajoin, varsinkin jos rahatilanne on tiukka. Koska kerta investoinneilla vauvahankinnat nielee äylttömiä määriä, varsinkin jos uutena ostaa
VastaaPoistaMustakin tuntuu ettei lehden toimittaja ole kovin tarkkaan blogiasi lukenut. On vain hienoa, että annat meille vielä lapsettomille sellaisen kuvan, ettei kaikkea lapseen liittyvää tarvitse ostaa isolla rahalla! Ei lapsenteko ole vain taloudellisesta tilanteesta kiinni.
VastaaPoistaHoh... Hämmentyneinä ollaan myös täällä, minä itseni kesken. Kaikenlaista! :P
VastaaPoistaKiitti kaikille kommenteista, ehkä mun ei tarvi vielä hypätä jokeen siitä syystä, että olen vahingossa materialistinut täysin. Vastailen vähän myöhemmin varmaan tarkemmin, nyt toi seuraavan postauksen aihe eli raskausdiabetes ottaa sen verran kupoliin etten jaksa edes ajatella jotain vääristyneitä mielikuvia mun hankintamäärästä sen enempää.
VastaaPoistaNyt se juttu taisi olla Vauva-lehdessä. Oli kyllä minusta aika inhottava: toinen äiti oli ostellut lähinnä kivoja merkkivaatteita ja kertoili, miten hänestä on tärkeää hankkia lapselle parasta, ja seuraavalla aukeamalla toinen tylytti, miten moinen asenne on vaan vanhemman omaa epävarmuutta ja typeryyttä. Hyvä ettet lähtenyt mukaan, et olisi kyllä sopinut tuohon ollenkaan! (Tai ehkä sinun "tavaranhamstrausasenteella" siitä olisi saatu paljon järkevämpi juttu, jossa olisi ollut joku pointtikin..?)
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.