Outolan pojan vauvakirja

Kun olin pieni, minusta täytettiin omaa vauvakirjaa. Sitä oli mukava lukea isompana ja ihmetellä kuinka pieni jalka ja kuinka vaalea hiusk...



Kun olin pieni, minusta täytettiin omaa vauvakirjaa. Sitä oli mukava lukea isompana ja ihmetellä kuinka pieni jalka ja kuinka vaalea hiuskiehkura onkaan ollut. En tiedä mistä vauvakirjani oli peräisin, olisiko jopa äitiyspakkauksen mukana 80-luvun alussa jaettu. Joka tapauksessa vauvakirja on ihana perinne, mitä haluan jatkaa omankin lapsen kanssa.

Nalle Puhit, Muumit ja muut tuntuivat vähän tylsiltä kun kuulin Outolan poikien vauvakirjasta Tatu ja Patu ja meidän vauva (Otava 2011). Tatu ja Patu eivät ole vieläkään sen enempää tuttuja, mutta jo pelkästään Outolasta kotoisin oleminen teki sen verran suuren vaikutuksen että en voisi kuvitellakaan muuta vauvakirjaa meidän huusholliin. Kirja on Finlandia juniorilla palkittujen Aino Havukaisen ja Sami Toivosen käsialaa ja pohjautuu Tatu ja Patu lastenkirjoihin.



Tässä vauvakirjassa osui moni asia nappiin. Ensinnäkin väritys on mukavan kirjava ja varmasti lapsen mielestä jännittävämpi kuin joku puuduttavan pastellinen kirja koskaan. Kirjan kysymykset ovat hauskoja, mutta eivät muka-hauskoja. Kyselyt pehmolelutiheydestä ja rinnanimemistyylistä huvittivat oikeasti tällaista paatunutta kyynikkoakin. Kirjaa täytetään myös pitkälle kouluikään saakka ja kun ikää kertyy, lapsi voi sepitellä kirjaan vaikkapa oman sadun ja vanhemmat voivat tehdä lapsesta haastettelun perinteisten kasvukäyrien ja jalanjälkien lisäksi. 

Kaikista parasta mielestäni oli kuitenkin se, että kirja soveltuu monenlaisille perheille, koska se ei itsessään määrittele perheen olevan isä, äiti, lapsi ja biologiset sisarukset. Kirjassa puhutaan vanhemmista ja muista perheeseen kuuluvista jäsenistä ilman sen kummempaa erittelyä onko kyseessä mies vai nainen, tyttö vai poika, koira vai kissa. Tämä on mielestäni todella tärkeä pointti, sillä yhä harvempi perhe on tänä päivänä ns. normaali, vaan ihmiset muodostavat perheitä monin eri tavoin, kaikkien muotojen ollessa yhtä arvokkaita ja tärkeitä.  Kirjassa ei puhuta ristiäisistä vaan nimenannosta, ollaan huomioitu että kaikki eivät ota rokotuksia ja vaikka sukulaisista onkin oma sivu, on  paino tärkeiden ihmisten maininnassa ilman verivaloja. Päähenkilö on lapsi itse ja se, mitä hänelle tapahtuu matkalla vauvasta esikoululaiseksi. Ja niin sen pitää ollakin.


klikkaa isommaksi
Jos oma vauvakirja on vielä haussa, suosittelen tutustumaan tähän kirjaan. Outolan poikien vauvakirja on varmasti myös pidetty vauvalahja mikäli lähipiiriin sattuu putkahtamaan lisää pikkuihmisiä. Tekisi mieli alkaa täyttämään heti!

Millaisia vauvakirjoja teillä on? Vai onko koko tapa ihan vanhanaikainen?

Ps. Kuten facebookissa jo mainitsin, on mun lukijat sen verran sanavalmista porukkaa että esimerkiksi luomusynnytysjuttuun jokaiselle erikseen vastaaminen saisi aikaan jännetuppitulehduksen. Luen kuitenkin kaikki vastaukset aina tarkasti ja lupaan petrata vastaustahtia vauvan syntymänn jälkeen! Pyydän tämän hetkistä vastauslaiskuutta anteeksi ja anon ymmärrystä (sekä sääliä!).

11 kommenttia

  1. meil on esikoisella nalle puh vauvakirja, keskimmäisellä mauri kunnaksen (jonka tätinsä halus välttämättä hankkia :D) ja pienimmälle hankin lapselliset nimisen kirjan, joka on ehkä kivin siinä mielessä et ei oo ihan perinteinen (mm.merkattavissa kohdissa ensimmäinen olut :D)tulee vaan liian vähän enää tän kolmannen kohdalla täytettyä ja asiat unohtuu.

    VastaaPoista
  2. Apua! Menee vähän ehkä liian pitkälle tuo eka olut :D Sitä paitsi meidän Tero-Petteri-Mattihan ei juo alkoholia vasta ku 18-vuotiaana...jos silloinkaan ;)

    VastaaPoista
  3. HEI VAAU ! JEE kiitti näistä ! Just pari päivää sitten sanoin äidille et ostaa meille tuon ! WUHUU ! Hauskalta vaikuttaa

    VastaaPoista
  4. mä selasin tuota just yks päivä kaupassa. Ollaan ostettu kavereiden isommalle lapselle tatua ja patua kirjoina, ja mietittiin juuri mitä ostetaan uudelle tulokkaalle. Päädyttiin tatu ja patu vauvakirjaan.

    Meillä itsellä on mun äidiltä ja siskolta saatu "kun olin pieni"- vauvakirja. Siinä on lauluja yms, ja ihan kiva sekin on. Ei tosin niin hauska kuin tuo tatu ja patu, mutta toisaalta ei sen hauska tartte aina ollakaan. Kunhan on hyviä kysymyksiä.

    VastaaPoista
  5. Juu, kyllä hyvät kysymykset ovat tärkeimpiä. Mä tykästyin tuohon hassutteluun itse, mutta aivan yhtä kivoja on varmasti muitakin. En ole kirjakaupassa edes käynyt tutkimassa vauvakirjatilannetta, kun tuon kirjan saimme.

    VastaaPoista
  6. Tatu ja Patu on kingejä! Paras on muistaakseni Tatu ja Patu päiväkodissa. Ne on neroja. Jos lapsille lukee satuja, nii tatut ja patut on niitä, jotka on myös aikuisille hauskaa luettavaa.

    VastaaPoista
  7. Musta on tehty montakin vauvakirjaa, mutta harmikseni nuoremmat sisarukset ovat jääneet paitsi tästä ilosta. Kai se on se esikoisen osa...

    Meillä on pari saatua vauvakirjaa, jotka ovat aika tylsiä, pastellisia. Ja niitä voi alkaa täyttää vasta kun vauva on syntynyt, mikä on aika kurjaa, koska odotusajankin fiiliksiä olisi ihan kiva perinteisestikin kirjata ylös.

    VastaaPoista
  8. Tatu ja Patu Helsingissä on myöskin hulvaton !

    VastaaPoista
  9. Meillä on tää LAPSELLISET http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=3691702 aiva ihana ja ihanan erilainen myös.

    Lisäksi olen tehnyt ihan ite toisen kirjan. Saa just sellasen kuin haluaa.

    VastaaPoista
  10. Meilla on Kulta aika lapsuuden - ihan siita syysta, etta mulla itsellani oli se pienena enka pystynyt kuvittelemaan mitaan muuta omallenikaan. Ne nykyiset on mun mielesta liian imelia ja lassyttavia ja tota Tatua ja Patua en voisi mitenkaan hankkia, kun vihaan keltaista varia (hyvat syyt mullakin :D )

    VastaaPoista
  11. Oo! Meillä on Lapselliset, mutta jos joskus tulee toinen, niin Tatu ja Patu vakavaan harkintaan. Liityn lukijaksi!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images