Raskausaika on rankkaa, se ollaan jo täällä kuultu joten ei etsitä siitä enempää esimerkkejä. Hyviä puolia etsiessä saa kuitenkin olla sekä luova että itsekäs. Tällä viikolla kieltäydyin järjestäen kaikesta menosta keskiviikon osalta. Kun neuvolatäti soitti uutta aikaa, ilmoitin tyynen rauhallisesti että ei käy, mulla on Sofia kirahvin syntymäpäiväjuhlat. Ai mitkä? No daaaaaa, Sophie the giraffe täyttää 50-vuotta! Se luonnonkuminen, ruuan pigmenteistä valmistetuilla väriaineilla maalattu purulelu! Ikenien kutinaa ja itkuisuutta vähentävä! Kakkuakin kutsussa luvattiin ja olen paastonnut viikon eli neuvola ei kiinnosta, on parempaa tekemistä.

Ja niin me Visuaalisesti vaativan kottaraisen ja O:n kanssa mentiin viettämään juhlavuottaan viettävän ranskalaisen purulelun syntymäpäiviä. Voin kertoa, että vuosi takaperin en olisi tämän päivän uskonut koittavan, mutta hauskaa oli silti. Juhlapöytä oli kuin suoraan Liisa Ihmemaassa elokuvasta, Pipsa Hurmerinnan ihanien voileipien lisäksi tarjolla oli meidän bloggareiden lihottamiseksi räätälöityä herkkua, kuppikakkua. Siellä missä on vähintään 3 bloggaria (tässä tapauksessa meidän lisäksi ainakin Minityylin Laura) on myös kuppikakkuja, se on vanha viidakon laki.


Ja kuten maailmalla, myös meillä Sophie the giraffen 50-vuotista eloa juhlitaan design/taideteeman ympärillä. Lolita Lempickan, Escadan ja Kenzo Takadan lisäksi omat visionsa Sophiesta 20 suomalaisen joukossa tekevät muun muassa Minna Parikka, Tiia Vanhatapio, Hanna Saren sekä Jani Leinonen ja syksyllä paljastuu mitä he ovat saaneet aikaan. Erityisesti mua kiinnostaa taiteilija Jani Leinosen visio kirahvista, vaikka toisaalta vähän kismittääkin miksi me Suomessa tiedämme aina kerralla vain yhden taiteilijan, yhden kenkäsuunnittelijan ja yhden minkä tahansa taiteenalan edustajan. Janihan on tämän vuoden Ivana Helsinki, Unikkokuosi ja Minna Parikan korkkarit, joten vielä mielenkiintoisempaa olisi ollut nähdä jonkun vähemmän itsestäänselvän taiteilijan näkemyksiä. En nyt mainitse mieleen tulleita nimiä ettei menisi oman perheen mainostamiseksi, mutta mainitsenpa vain anarkistisen maalaustaiteen/valokuvauksen ja Sophien olleen aikamoinen yhdistelmä ;)

Ei mikään vegaani

Missä mun maha on? Vain kuluneet kynsilakat löytyy!

Rookiemutsina mulla ei tietenkään ollut omakohtaisia kokemuksia Sophien taianomaisesta charmista, mutta kun katseli Pikku O:n onnea kirahvin saatuaan, en yhtään ihmettele suosiota. Lelu pysyy hyvin kädessä, sitä on nähtävästi maailman ihanin jyrsiä ja kaiken lisäksi siitä lähtee kiva ääni. Melkein sanoisin, että meille raskaana olevilekin voisi kehittää jotain yhtä toimivaa niihin tilanteisiin kun vähän itkettää ja (raa)vituttaa!

Onko muita kirahvikerholaisia paikalla? Toimiiko nostalginen purulelu ipanoihin myös ruudun toisella puolella?