Huoh. Nyt särkee jalkoja. Aamun 5 ensimmäistä tuntia meni messukeskuksessa Lapsimessuilla yhdessä P:n (tuleva isä) äidin kanssa. Tai jos tarkkoja ollaan, aamuni alkoi Me and I merkin bloggaribrunssilla ihan ilman seuraa ja tuleva mummo liittyi joukkoon viimeisiksi 3 tunniksi.

Ensimmäisenä on pakko sanoa se tärkein, se että brunssilla tarjottu alkoholiton skumppa räjäytti tajuntani. Olen valehtelematta jokaisena aurinkoisena päivänä miettinyt kuinka ihanaa kuohuviini olisikaan ja nyt kun sain sitä, yllättävän aidon makuisena vieläpä, oli päiväni pelastettu. Merkkiä en huomannut laittaa ylös, mutta soitin jo ystävälleni Vimpsille, että voisiko hän töiden jälkeen hakea mulle Alkosta lisää kuivaa alkoholitonta kuohuviiniä. En nimittäin jaksa liikkua sohvalta. Ja tulossa kuulemma on, voin siis huokaista helpotuksesta.

Kulttuurituottajan (koulutukseni) ja myös odottajan näkökulmasta Lapsimessut itsessään olivat positiivinen yllätys, odotin jotain paljon pahempaa. Erityisen mukavaa oli, että lapset todellakin oltiin huomioitu monessakin mielessä: löytyi imetyspiste, vaippojenvaihtopiste, suhteellisen leveät käytävät kärryille sekä esimerkiksi  ilmainen lastenruokabaari, minkä tytöt lämmittivät purkkilihapatoja nonstoppina pienimmille messuvieraille. Vessoihinkaan ei ollut jonoa. Ainakin perjantaina ennen kahta kaikki toimi, mutta uskoisin huomisen ja sunnuntain olevan vähän extremempiä kävijöiden kannalta, messuvieraiden määrä kun on taatusti isompi mitä oman vierailuni aikana. Itse en kyllä lasta ottaisi messuille mukaan, vaikka toimivuutta olikin ajateltu lasten kannalta. Kärryjen kanssa kulkeminen leveilläkään käytävillä ei näyttänyt miltään nautinnolta ja ainahan ständien eteen parkkeeraaminen on hankalaa, jos meinaa ottaa muutkin kävijät huomioon.

Etukäteen odottamani Odottajan olohuone sen sijaan oli pettymys. Odotin jotain hieman rauhallisempaa ja eristetympää tilaa, mutta olohuone olikin vain nurkkaus messuhallissa. Olohuoneen lavalla tuli katsottua kantoliinan käytöstä kertova esittely ja juotua kahvit, mutta muuten sisältö oli vähän niin ja näin. Koska ainakin messuesitteen mukaan olohuoneen kohderyhmänä oli esikoista odottavat, olisin jättänyt ison legon sponssaaman leikkialueen pois ja lisännyt intiimiyden tunnetta sermeillä jne. Toinen ihmetyksen aihe oli Suomidesign-kortteli, missä oli muutamia suomalaisia merkkejä kuten Aarrekid. Muut yhtä suomalaiset (ja mielestäni yhtä designit) merkit olivat ihan perus myyntipaikoilla, enkä ymmärtänyt miksi tällainen korttelijako oli edes tehty. Joillakin lapsilla näkyi selässä tarra, mihin oli laitettu vanhempien yhteystiedot eksymisten varalta. Missään en nähnyt näitä tarroja jaettavan eikä niiltä kaikilta löytynyt, mutta idea oli hyvä ja jatkossa toivottavasti kaikkien saatavilla.

Aarrekid edusti Suomi Design-korttelissa

Mukaan messuilta lähti kantoliina (kiitos mummolle) ja kasa ilmaista tavaraa banaaneista vaippojen kautta kosteuspyyhkeisiin. Bloggariaamupalalta osallistujat saivat goodiebagista Me and I-merkin beigen trikoohuivin, minkä ajattelin jossain muodossa laittaa kiertoon koska itse en siitä niin perustanut. Vaikka kotiin loppujenlopuksi tulikin kassikaupalla tavaraa oli messujen paras anti osaltani muutamiin mielenkiintoisiin firmoihin ( lempparina Beibamboo) tutustuminen ja esimerkiksi kestovaippayhdistyksen opastuspiste. Myös Kelan uunituoreeseen äitiyspakkauksen oli mukava tutustua, eikä kyllä suoraan sanottuna harmita ettei me sitä otettu. Kuvia kuitenkin on jonkin verran kamerassa ja jotain juttuja messuilta on vielä tulossa, jos ei muuta niin ainakin se äitiyspakkauksen sisältö.

Tässäpä nämä tärkeimmät siis, jatkan kuohuvan odottelua sohvalla! Mukavaa viikonloppua!

kuvat: Kimmo Brandt/ Lapsi 2011 messujen media-arkisto