Kyllä nyt harmittaa, että menin ostamaan kirpparilta sen BabyBjörnin hoitolaukun! Muutama päivä sitten lapseni isä* dyykkasi nimittäin taloyhtiön roskiksesta mulle mustan nahkaisen olkalaukun, mikä on sekä tilava että ihanan pehmeä. Kun Vikke vielä lisäsi, että siitä tulee Proenza Schoulderin laukku mieleen, lopetin mietinnän onko laukku kiva vai susiruma ja liitin sen osaksi kevättäni. Muutaman päivän testauksen perusteella ihan täydellinen hoitolaukku vetää sisälleen vaikka kuinka paljon tavaraa ja taskujakin löytyy hyvin. Harkitsen jonkinlaista rautaketjuilla tuunausta, mutta saattaa jäädä harkinta-asteelle.

epähuomiossa sumensin kuvan gimpissä, ihan ite

*) Se mies, mikä on syypää tähän tilaani on tosi kiva. Kuka muu hullu esimerkiksi lähtisi ottamaan valokuvia, kun neiti bloggari haluaa kasvattaa pinaattia keskellä kaupunkia? Tai dyykkaisi hienoja kasseja? Silti noin joka toinen päivä (keskimääräinen arvio) mun tekisi mieli nyhtää hänestä jokainen ihokarva kivuliaasti pinseteillä pois tai epähuomiossa kaataa kuumaa öljyä päälle, joten en keksi parempaakaan termiä kuin oksettava "lapseni isä". Katsotaan noita termejä sitten kun mun hormoonit tasaantuu. Jos tasaantuu. Kai ne tasaantuu?

Edit: selvyyden vuoksi: fantasioiminen munkkirasvan vahingonomaisella kaatamisella toisen päälle on luultavasti ihan molemminpuolista.