Viime viikolla luin jostakin suomalaisblogista lasten syntymäpäivistä, minne oli hankittu Peppi Pitkätossu-teemaan sopien hevonen, jolla synttärivieraat saavat ratsastaa. Meinasin saada sydänkohtauksen, sillä mulle tuli täysin puun takaa että syntymäpäiväkulttuuri on mennyt näin överiksi Suomessakin, ennenhän tuollainen olisi ollut ihan amerikkaa. Tiesin kyllä mäkkisynttäreistä ja Hoplop-synttäreistä jo etukäteen, sillä olen työskennellyt peruskoulussa useamman vuoden ja nekin tuntuvat vähän mielikuvituksettomilta ja aika paljonkin kulutusmyönteisiltä tavoilta viettää syntymäpäivää. Mutta että vuokrattu hevonen synttäreille...ei ainakaan meillä tule kysymykseenkään, sen verran juutalaisia tässä ollaan.
Hoplop-synttäreiden etuna toki on, että lapsikatraan saa viedä kivaan tilaan ja omaa kotia ei tarvitse altistaa lasten temmellyskentäksi tai vieraiden vanhempien katseille Myös teemasynttäreiden yleistyminen on johtanut varmasti siihen, että lapsetkin osaavat vaatia jotain muuta kuin mehua ja täytekakkua. Monet vanhemmat tuntuvat perustelevan ostettuja syntymäpäiviä sillä, ettei heillä ole aikaa järjestää juhlia, mutta silloinkin herää kysymys mihin se aika sitten käytetään ja millainen mielikuva kakun leipomiseen käytettävästä ajasta ihmisillä on.
Kun omassa lapsuudessani vietettiin synttäreitä, tärkeintä oli yhdessä olo ja herkuttelu. Syntymäpäiville mentiin johonkin kellonaikaan ja lähdettiin pois milloin huvitti, mitään virallista juhlimisaikaakaan ei tunnettu ainakaan meillä maalla. Lahjan sai vain syntymäpäiväsankari, koko perhettä saatika sitten vieraita ei tarvinnut lahjoa siksi "ettei kenellekään tule paha mieli" ja siitä ei ainakaan minulle jäänyt mitään traumaa. Syntymäpäiväohjelmaan kuului leikkejä, joko itse keksittyinä tai synttärisankarin vanhemman/sisaruksen johdattamana. Jossain oli jopa ongintaa, mistä saattoi saada muutaman karamellin ja osuuspankin terottimen. Paremmasta ei ollut tietoakaan.
En haluaisi leimautua ennen oli kaikki paremmin-tyypiksi, mutta mitä enemmän tutustun lapsien hankintaan liittyvään kuluttamiseen, en voi olla kysymättä tarviiko lapsi tämän kaiken, vai olenko se minä jolle on tärkeää satsata ja omistaa? En myöskään halua antaa kuvaa, että olisin luovuutta ja teemasyntymäpäiviä vastaan, mutta tuntuu niin käsittämättömältä ajatella itseä osana tätä syntymäpäivähulabaloota ostamassa tapahtumatuotantopalvelufirmalta nallepukuista vierasta ihmistä viihdyttämään lastani tulevaisuudessa kun itselläni ei ole aikaa tai kun kaikilla muillakin on se nalle.
Kaikista eniten minua kuitenkin mietityttää se, miten eri arvoisessa asemassa perheet nykyisin ovat ja kuinka tämän kehityksen jatkuessa olen itse kusessa 8 vuoden päästä, ellei minulla ole pätäkkää eikä pyhää tahtoa hankkia sitä kaikkea, mitä syntymäpäiviin on kuuluttava pomppulinnasta poniratsastukseen. Mielestäni meillä aikuisilla on myös vastuu ajatella asioita hieman laajemmin ja miettiä voisimmeko esimerkillämme toimia niin, etteivät lapset olisi kilpailuasemassa syntymäpäivienkin suhteen, ne ovat herrajumala vain kerran vuodessa tapahtuva vanhenemisriitti, ei linnanjuhlat! Eri arvoisuutta maailmasta emme voi poistaa, mutta toivon ainakin itse pystyväni ottamaan huomioon lasten erilaiset taustat ja järjestämään kivat ja mukavat syntymäpäivät kaavalla, mikä olisi kopioitavissa perheen varallisuudesta riippumatta vaikkapa koko kaveripiirille. Mutta mä nyt olenkin tällainen uusiohippi, jonka arvot ovat vanhentuneet samaan aikaan kun synnyin.
12 kommenttia
Perjantain tai torstain Metro-lehden kolumnissa oli juttu lasten rakennekynsistä. Siinä kerrottiin, miten yksi äiti oli kieltäytynyt hankkimasta lapselleen rakennekynsiä, vaan kynnet oli sen sijaan kasvatettu ja lakattu, jolloin muut lapset olivat kehuneet kynsiä "ihan aidon näköisiksi". Siis ihan aidon rakennekynnen näköisiksi. Tää oli aika spookya. Itse pidän noita hulabaloo-synttäreitä vähän ideaköyhyytenä. Siis onhan se helppo ostaa valmis paketti ja siistiyspointin ymmärrän täysin, mut voihan nyt kotonakin keksiä lapsille kaikkea ohjelmaa, joka osallistaa ne lapsetkin. Voi pitää naamiaisia, järjestää tehtäväratoja, meillä kotona lapsena laitettiin pöytälevy sohvaa vasten ja siinä oli sitten liukumäki (joka oli ihan hitti!)...
VastaaPoistaMeillä pidettiin 10 vuotiaalle eilen Disco-synttärit kotona. Mitään isoja taloudellisia satsauksia ei tehty, vaan pienellä rahalla ja vähällä vaivalla saatiin kivaa aikaiseksi. 10 v. oli kavereineen tosi tyytyväinen "bileisiin". Ja neidon huone näytti discoilun jälkeen aikamoiselta taistelutantereelta. Lattia oli vuorattu poppareilla, lautasia ja laseja oli pitkin. Mutta pääasia, että lapsilla oli hauskaa.Laitan tämän päivän aikana blogiini noista Disco-synttäreistä.
VastaaPoistaMun 10-vuotiaan serkun äiti on kans kauhistellut, että eihän sil oo varaa kustantaa jotain megabailuja lapsensa syntymäpäivänä isolle kaveriremmille. Onneks ne juhlat viimeks kutistu serkun omasta alotteesta 3 hengen juhliks.Ahistavaa, kun lapset on nykyään niin merkkitietosia eikä välttämättä ymmärretä sitä, että ei kaikilla oo varaa. Ja vaikka oiski varaa, niin miksei perinteiset synttärit kävis. Pitääks aina olla jotain tosi spesiaalia, ennen ku voi olla siistii?
VastaaPoistaSamoilla linjoilla kyllä menen sinun kanssa. =)Nykymeno on mennyt kyllä ihan mahdottomaksi, pitäisi vain olla paljon kaikkea hienoa ja kallista, synttäreilläkin. "Vanhat" synttärit toimi yksinkertaisuudessaan tosi hyvin.Itse tekemällä ja ideoimalla saa varmasti yhtä hyvät synttärit aikaiseksi, varmasti paremmat kuin ostetut. Ja jos tekee juttuja juhliin itse, on ne ainakin uniikkeja. Loppupeleissä lapset kuitenkin tykkäävät eniten juuri niistä kaikista yksinkertaisimmista jutuista. =)Meillä ainakin tehdään sitten varmasti itse paljon asioita, äiti ja iskä kummatkin kun on kovia näpertelemään... Muistaen sen yksinkertaisuuden ja yhdessäolon!
VastaaPoistaHyvä postaus, samaa mieltä! Itse sorrun kyllä merkkitietoisuuteen liian usein ja mies taas varustautuu neidin synttäreihin ostamalla kaikki mahdollisimman kalliit tarjottavat (itehän maksaa) ja kakut ostetaan, kun meillä ei ole uunia ja olen laiska, mutta mielestäni pointti on siinä, että yhdessä tehdään mahdollisimman pitkälle, jaksetaan panostaa ees hiukan eikä tosiaan tarvii juhlijille jäädä kuin hyvä mieli ja täysi masu. Sitä paitsi nykylapsetkin taatusti tykkää onginnasta! :)
VastaaPoistaAnneVee: aidot rakennekynnet. jes. Voi olla, että joudutaan avautumaan tästä livenä.Saana: kuulostaa kivalle, tuunpa kattomaan illemmalla oisko jo postausta!Peps: tuota mä just tarkotan, että on tosi surkeeta kun vanhemmat joutuu kiusalliseen asemaan sitten kun muilla on ties mitä ökysynttäreitä ja sit jos meinaa tarjota edes vähän samaan tyyliin jotain synttäririehaa, ei kaikkia vieraita voi kutsua ku rahat loppus kesken. Onneksi perinteisiä synttäreitä saa järjestettyä isommallekin lapsilaumalle halvalla, mutta jo nyt on kouluissa lapsia jotka ovat oikeasti todella merkkitietoisiksi kasvatettuja ja arvoivat toisenkin synttäreitä tyyliin "siis ne ei pitänyt niitä hoplopissa". Ja mistä tommonen merkkitietoisuus lähtee on sekä omat vanhemmat että myös muut lapset, siksi peräänkin kaikilta vanhemmilta vastuullista kuluttamista koska kaikkien muksujen kotona ei voida osallistua moiseenmerkkikilpailuun mihin merkkilapset kavereitaankin nykyään kannustavat. nimimerkillä noi ei oo aidot crocsit.Heidi: Minusta tuntuu, että synttäreiden syvin olemus on kuitenkin se yhdessä olo ja sankarin pieni prinsessa/prinssiasema ja kaikki bonus on extraa siihen päälle. Mulla ei oleikinä ollut yksiäkään juhlia mihin ois hankittu tilaa/erityistä ohjelmaa/ pitopalvelua ja tähän sisältyy ihan kaikki juhlat ylioppilasjuhlista lähtien. Joskus sain kovan vinkumisen tuloksena valion ison jäätelökakun synttäreilleni, se oli ihan valtavaa. Lapselle myös synttäriohjelman suunnittelu vanhemman kanssa ja osallistuminen vaikkapa aasinhäntäleikin aasin maalaamiseen voi olla se kivoin juttu, onneksi.sylvi: hyvä että osasit lukea oikein kirjoitukseni tarkoitusperän. Jos vaikka kakkua ei osaisi tehdä tai siivoaminen olisi raskaan työviikon jälkeen se viimeisin asia, on musta ihan järkevää miettiä voisiko avun saada ostamalla vaikka sen kakun. Mutta on kai ihan hyvä miettiä sortuuko lapseen kohdistuvien rahareikien kohdalla järkevään kuluttamiseen vai meneekö ihan överiksi vain siksi että kaikki on nykyään mahdollista aika monelle. En mä oikeasti suostuis pistämään montaa sataa euroa LASTEN SYNTYMÄPÄIVIIN vaikka tulot ois mitkä, "onneksi" ei ole sitä murhetta että olisi valinnanvapauttakaan edes harkita mitään tuotantoyhtiöitä kemuja järkkään.
VastaaPoistaSukulaisten kauassijoittumisen takia meil on vietetty vaan kaverisynttäreitä. Muuten on ollut teemajauhlaa kotona (esim. 5v-synttärit kauhuteemalla, vieraina mm. 10 poikaa... siivotessa mulla meni 6h ja punkkupullo enkä edes ehtinyt ottaa kuvia), 6- ja 7-vuotissynttärit ostettiin eksän kanssa Huimalasta, koska en halunnut sitä temmellyskenttää kotiin enää (ja avioero astui kuvioihin) ja huomasin, että kotisynttäreissä ei pal säästä ostettuihin verrattuna, kun hankkii ruoat, koristelut, kertakäyttöastiat jne. isommalle porukalle. Puhumattakaan ajansäästöstä, mennä valmiiseen pöytään vrt. kaupassa ramppaaminen ja listojen tekeminen. Viime vuonna pidettiin sitten teemasynttärit mut taloyhtiön kerhohuoneessa, ohjelmana naamiaisasut, lahjojen avaus ja pihalla hilluminen. Kotona en synttäreitä enää pidä, koska vituttaa kympillä se sotku. Ja toi koira vihaa mekkalaa.Tässä yhden epäperinteisen äidin näkökulma :D
VastaaPoistaOliko hevonen, oliko? :D
VastaaPoistaEsikoinen tykkää hevosista vaan metukkana :D
VastaaPoistaOnnex meillä nuo kaverisynttärit on vasta edessäpäin ja toivon et kuhan niiden aika on meidän pojat tyytyy tavallisiin "vanhanaikaisiin" kekkereihin. eikä tarvii rueta makselemaan hoplopeista tms.tuo synttärihomma/merkkitietoisuus/kulutus on varmaan tosiaan kiinni niin kasvatuksesta/vanhemmista. minä olin ite niin iloinen kun meidän 4,5vee tuumas mulle et hän tykkää vanhoista vaatteista (tais olla juttua siitä et joku kerhokaveri oli saanu jonkun uuden vaatteen)
VastaaPoistaEn oo uusiohippi enkä hippi, mutta kyllä ennen oli kaikki paremmin. Oli.En voi ymmärtää, miksi lasten synttäreillä myös vieraat saavat lahjan. En oo ymmärtänny sitä koskaan. Päivänsankari saa lahjan, ja vain hän. Vieraat saa synttäriherkkuja ja yhteistä touhuamista (lue: leikkimistä). Ja sitten tulee toisen päivänsankarin päivä ja sitten kolmannen.Eikä mun mielestä aikuisten tarvi järjestää lapsille jotain tiettyä ohjelmaa. Jos päivänsankari itse haluaa järjestää, niin ookoo (tarkoitan siis hieman vanhempia mukuloita). Miksi ylipäätään miettiä lapsille ohjelmaa ja aktiviteetteja valmiiksi ja siten lietsoa lasten luontaista mielikuvitusrikkautta? Lasten omat ideat ovat yleensä parempia kuin meidän aikuisten.
VastaaPoistaMusta vanhempien osallistuminen ohjelman tekemiseen on ihan positiivista, sillä lapset nauttivat aikuisen kanssa puuhaamisesta ja siitä että heidät huomioidaan. Siinä samalla tutustuu itsekin niihin lapsensa kavereihin jos kerran vuodessa jaksaa vähän puuhailla heidän kanssaan vaikkapa nyt sen aasinhäntäleikin kanssa. Pienemmille lapsille ryhmässä olemiseen tarvitaan myös aikuinen, jos ei leikkien suunnittelijaksi niin ainakin päältä katsojaksi. Oon kyllä samaa mieltä ettei kaikkea pidäkään suunnitella lapsille valmiiksi, mutta ryhmätilanteita varten on ihan hyvä ainakin olla se aikuinen mukana ja mielellään sellainen aikuinen jolla on taskussa muutama leikkiehdotus jos tilanne menee vaikkapa nahisteluksi tms.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.