Kyllä nyt harmittaa, että menin ostamaan kirpparilta sen BabyBjörnin hoitolaukun! Muutama päivä sitten lapseni isä* dyykkasi nimittäin taloyhtiön roskiksesta mulle mustan nahkaisen olkalaukun, mikä on sekä tilava että ihanan pehmeä. Kun Vikke vielä lisäsi, että siitä tulee Proenza Schoulderin laukku mieleen, lopetin mietinnän onko laukku kiva vai susiruma ja liitin sen osaksi kevättäni. Muutaman päivän testauksen perusteella ihan täydellinen hoitolaukku vetää sisälleen vaikka kuinka paljon tavaraa ja taskujakin löytyy hyvin. Harkitsen jonkinlaista rautaketjuilla tuunausta, mutta saattaa jäädä harkinta-asteelle.

epähuomiossa sumensin kuvan gimpissä, ihan ite

*) Se mies, mikä on syypää tähän tilaani on tosi kiva. Kuka muu hullu esimerkiksi lähtisi ottamaan valokuvia, kun neiti bloggari haluaa kasvattaa pinaattia keskellä kaupunkia? Tai dyykkaisi hienoja kasseja? Silti noin joka toinen päivä (keskimääräinen arvio) mun tekisi mieli nyhtää hänestä jokainen ihokarva kivuliaasti pinseteillä pois tai epähuomiossa kaataa kuumaa öljyä päälle, joten en keksi parempaakaan termiä kuin oksettava "lapseni isä". Katsotaan noita termejä sitten kun mun hormoonit tasaantuu. Jos tasaantuu. Kai ne tasaantuu?

Edit: selvyyden vuoksi: fantasioiminen munkkirasvan vahingonomaisella kaatamisella toisen päälle on luultavasti ihan molemminpuolista.

Kyllä nyt harmittaa, että menin ostamaan kirpparilta sen BabyBjörnin hoitolaukun! Muutama päivä sitten lapseni isä* dyykkasi nimittäin taloyhtiön roskiksesta mulle mustan nahkaisen olkalaukun, mikä on sekä tilava että ihanan pehmeä. Kun Vikke vielä lisäsi, että siitä tulee Proenza Schoulderin laukku mieleen, lopetin mietinnän onko laukku kiva vai susiruma ja liitin sen osaksi kevättäni. Muutaman päivän testauksen perusteella ihan täydellinen hoitolaukku vetää sisälleen vaikka kuinka paljon tavaraa ja taskujakin löytyy hyvin. Harkitsen jonkinlaista rautaketjuilla tuunausta, mutta saattaa jäädä harkinta-asteelle.

epähuomiossa sumensin kuvan gimpissä, ihan ite

*) Se mies, mikä on syypää tähän tilaani on tosi kiva. Kuka muu hullu esimerkiksi lähtisi ottamaan valokuvia, kun neiti bloggari haluaa kasvattaa pinaattia keskellä kaupunkia? Tai dyykkaisi hienoja kasseja? Silti noin joka toinen päivä (keskimääräinen arvio) mun tekisi mieli nyhtää hänestä jokainen ihokarva kivuliaasti pinseteillä pois tai epähuomiossa kaataa kuumaa öljyä päälle, joten en keksi parempaakaan termiä kuin oksettava "lapseni isä". Katsotaan noita termejä sitten kun mun hormoonit tasaantuu. Jos tasaantuu. Kai ne tasaantuu?

Edit: selvyyden vuoksi: fantasioiminen munkkirasvan vahingonomaisella kaatamisella toisen päälle on luultavasti ihan molemminpuolista.

Sanoista tekoihin ja kasvattamaan omaa puutarhaa.

Kun eilen kerran saimme basilikaa, tänään tutustuimme sitten kaupunkiviljelyn saloihin. Nudgessa järjestettiin iltapäivällä tapahtuma, missä sai laittaa oman plantaasin kasvamaan Yrjönkadulle Bacsac-geotekstiiliruukkuihin. Blogini nimikkoviljelmän alku oli hieman haastava, sillä vaikka mieleni on vihreä, taitoni puutarhuroinnissa ei ole järin suuri ja ensimmäinen kysymys olikin "pitääkö tää muovi ottaa taimesta pois ennen istuttamista?". Tämän sanottuani sainkin heti asiantuntevaa apua hyötykasviyhdistyksen ystävällisestä naishenkilöstä, joka riensi auttamaan amatööriä. Opin muun muassa, että pinaatin taimea ei vain isketä multaan (varsinkaan muovineen päivineen), vaan taimesta erotellaan pieniä osia, jotka sitten levitessään valloittavat maan, tai tässä tapauksessa geotekstiiliruukun.

Nudgen henkilökunnan hoivattavaksi jättämäni pinaatti-krassiviljelmän lisäksi kiikutin puolet pinaatin taimesta kotiin kasvamaan. Latasin jo paikan päällä oman ruukkuni mustalla mullalla ja luomulannoitteella (kanankakkaa+merilevää) ja nyt pitäisi pinaatinhöntiäiset istuttaa multaan. Sen lisäksi toiseen Bacsaciin tulee ainakin yksi basilika, kunhan täydennämme talouden multavarannot.




Jos olette menossa Yrjönkadulle, niin käykääpä kurkkaamassa miten puutarhani voi.

Ja Verskin Valtakunnan arvontaan hopihop!

Sanoista tekoihin ja kasvattamaan omaa puutarhaa.

Kun eilen kerran saimme basilikaa, tänään tutustuimme sitten kaupunkiviljelyn saloihin. Nudgessa järjestettiin iltapäivällä tapahtuma, missä sai laittaa oman plantaasin kasvamaan Yrjönkadulle Bacsac-geotekstiiliruukkuihin. Blogini nimikkoviljelmän alku oli hieman haastava, sillä vaikka mieleni on vihreä, taitoni puutarhuroinnissa ei ole järin suuri ja ensimmäinen kysymys olikin "pitääkö tää muovi ottaa taimesta pois ennen istuttamista?". Tämän sanottuani sainkin heti asiantuntevaa apua hyötykasviyhdistyksen ystävällisestä naishenkilöstä, joka riensi auttamaan amatööriä. Opin muun muassa, että pinaatin taimea ei vain isketä multaan (varsinkaan muovineen päivineen), vaan taimesta erotellaan pieniä osia, jotka sitten levitessään valloittavat maan, tai tässä tapauksessa geotekstiiliruukun.

Nudgen henkilökunnan hoivattavaksi jättämäni pinaatti-krassiviljelmän lisäksi kiikutin puolet pinaatin taimesta kotiin kasvamaan. Latasin jo paikan päällä oman ruukkuni mustalla mullalla ja luomulannoitteella (kanankakkaa+merilevää) ja nyt pitäisi pinaatinhöntiäiset istuttaa multaan. Sen lisäksi toiseen Bacsaciin tulee ainakin yksi basilika, kunhan täydennämme talouden multavarannot.




Jos olette menossa Yrjönkadulle, niin käykääpä kurkkaamassa miten puutarhani voi.

Ja Verskin Valtakunnan arvontaan hopihop!

Jalat eivät ole viime aikoina tykänneet musta. Ovat olleet sekä turvonneet, väsyneet että uutuutena halkeilevan kovat. Eilen manasin surkeaa rahatilannettani kun olisin halunnut kunnon jalkaraspin, mutta Kela on edelleen sitä mieltä että muutaman kuukauden tukien odotus vain karaisee luonnetta. Sitten keksin, että voin aivan hyvin tehdä kuorinnan jaloilleni itse ja siitä se ajatus sitten lähti.

Ensimmäinen jalkakuorintani sisälsi vain kahta ainesta: öljyä ja sokeria ja toimi loistavasti. Mittasuhteet kutakuinkin muodossa 1 osa öljyä, 2 osaa sokeria. Hieroin tököttiä saunassa sekä kantapäihin että muuhun kroppaan ja nyt on koko tyttö pehmeä taas hetken. Pienen nettibongailun jälkeen huomasin, että homemade bodyscrub hakusanalla löytyy tosi paljon hyviä kuorinta-ainereseptejä ja tuohon perussettiin voi lisätä vaikkapa käytettyjä kahvinpuruja, aromaattisia öljyjä tai sitruunaa. Halpaa ja tehokasta ja luultavasti jokaikisen kodista löytyvistä aineksista. Suosittelen, varsinkin saunan kera.


Kuvassa ei kuitenkaan ole kuorinta-aineeni vaan jo valmiiksi pehmeät kantapäät sekä Vimpsiltä saamani vartalovoi, millä rasvailen nykyään mahaani ja jalkojani.

Ps. Kun edelliseen postaukseen niin reteästi laitoin loppuun, että "mamma-asioita pyöreä nolla" niin ironista kyllä, huomasin illalla Dump Blondet hiuksissa saunassa, että jaa-aaa, unohdettiin sitten se eka perhevalmennus. Facebookissa tästä jo mainitsinkin.

Jalat eivät ole viime aikoina tykänneet musta. Ovat olleet sekä turvonneet, väsyneet että uutuutena halkeilevan kovat. Eilen manasin surkeaa rahatilannettani kun olisin halunnut kunnon jalkaraspin, mutta Kela on edelleen sitä mieltä että muutaman kuukauden tukien odotus vain karaisee luonnetta. Sitten keksin, että voin aivan hyvin tehdä kuorinnan jaloilleni itse ja siitä se ajatus sitten lähti.

Ensimmäinen jalkakuorintani sisälsi vain kahta ainesta: öljyä ja sokeria ja toimi loistavasti. Mittasuhteet kutakuinkin muodossa 1 osa öljyä, 2 osaa sokeria. Hieroin tököttiä saunassa sekä kantapäihin että muuhun kroppaan ja nyt on koko tyttö pehmeä taas hetken. Pienen nettibongailun jälkeen huomasin, että homemade bodyscrub hakusanalla löytyy tosi paljon hyviä kuorinta-ainereseptejä ja tuohon perussettiin voi lisätä vaikkapa käytettyjä kahvinpuruja, aromaattisia öljyjä tai sitruunaa. Halpaa ja tehokasta ja luultavasti jokaikisen kodista löytyvistä aineksista. Suosittelen, varsinkin saunan kera.


Kuvassa ei kuitenkaan ole kuorinta-aineeni vaan jo valmiiksi pehmeät kantapäät sekä Vimpsiltä saamani vartalovoi, millä rasvailen nykyään mahaani ja jalkojani.

Ps. Kun edelliseen postaukseen niin reteästi laitoin loppuun, että "mamma-asioita pyöreä nolla" niin ironista kyllä, huomasin illalla Dump Blondet hiuksissa saunassa, että jaa-aaa, unohdettiin sitten se eka perhevalmennus. Facebookissa tästä jo mainitsinkin.

Joillakin, jotka eivät ole murjottaneet viimeisintä 2 viikkoa on kevätkin alkanut aikaisemmin. Allekirjoittaneella se alkoi vasta tänään, kun möngin pitkästä aikaa kolostani ihmisten ilmoille ja Miltton Showroomin pressikemuihin. Tärkeimmät asiat ensin: ei alkoholitonta skumppaa. Kyllä suklaata ja mansikoita.

Bloggarikolmikkomme oli valmistautunut niinkin hyvin, että Vikellä oli kamera rikki, itselläni oli kameran muistikortti jäänyt kannettavaan ja lapsen isällä oli vain mustavalkofilmikamera mukana. Asukuva otettiin sitten kauppareissulla. Muutenkin tuossa puhuttiin, kuinka mulla on kynnys valokuvaamiseen ja en kehtaisi kulkea pinkkiä pokkaria suuremman kameran kanssa minnekään, vaikka laadukkaita kuvia olisi kiva ottaa. Järjestelmäkamerat ovat pelottavia.

Päivän asu oli mitä oli ja se täydentyi päivän aikana Haga Eyewearin lahjoittamilla aurinkolaseilla sekä Wranglerin puuvillakassilla täynnä Järvikylän salaatteja. Ajattelimme pistää saamamme basilikapuskat isompiin ruukkuihin ikkunalaudalle ja katsoa kestävyyttä ja kasvua. Olisi mukavaa saada yrtit kasvamaan niin, että saisi napsia tuoreita makuja leivän päälle vähän pidempään kuin päivän ajan.

Jaettavia mamma-asioita pyöreä nolla. Ihanaa olla elävien kirjoissa.

Joillakin, jotka eivät ole murjottaneet viimeisintä 2 viikkoa on kevätkin alkanut aikaisemmin. Allekirjoittaneella se alkoi vasta tänään, kun möngin pitkästä aikaa kolostani ihmisten ilmoille ja Miltton Showroomin pressikemuihin. Tärkeimmät asiat ensin: ei alkoholitonta skumppaa. Kyllä suklaata ja mansikoita.

Bloggarikolmikkomme oli valmistautunut niinkin hyvin, että Vikellä oli kamera rikki, itselläni oli kameran muistikortti jäänyt kannettavaan ja lapsen isällä oli vain mustavalkofilmikamera mukana. Asukuva otettiin sitten kauppareissulla. Muutenkin tuossa puhuttiin, kuinka mulla on kynnys valokuvaamiseen ja en kehtaisi kulkea pinkkiä pokkaria suuremman kameran kanssa minnekään, vaikka laadukkaita kuvia olisi kiva ottaa. Järjestelmäkamerat ovat pelottavia.

Päivän asu oli mitä oli ja se täydentyi päivän aikana Haga Eyewearin lahjoittamilla aurinkolaseilla sekä Wranglerin puuvillakassilla täynnä Järvikylän salaatteja. Ajattelimme pistää saamamme basilikapuskat isompiin ruukkuihin ikkunalaudalle ja katsoa kestävyyttä ja kasvua. Olisi mukavaa saada yrtit kasvamaan niin, että saisi napsia tuoreita makuja leivän päälle vähän pidempään kuin päivän ajan.

Jaettavia mamma-asioita pyöreä nolla. Ihanaa olla elävien kirjoissa.

Isä luki viimeyönä jostakin, että näillä viikoilla olisi hyvä pakata sairaalakassi. Mä olin tietenkin valmistautunut siihen, etten pakkaa yhtään mitään neuvolakorttia painavampaa mukaani ja mutisinkin, että eikö alapään pitäisi riittää varusteeksi ainakin ensihätään. Varustelistojen mukaan alapää ei kuitenkaan riitä. (kuriositeettina on huomautettava, että samalla kun isä luki jostain listasta sanan "liivisuojia" aloin kiljumaan, sillä nännistäni tuli samalla hetkellä tippa maitoa! Ja sitten kun painelimme, niin toisestakin nännistä tuli tippa. Siitä innostuneena googlasimme myös rintamaidon litrahinnan ja yritimme pumpata rinnasta lisää maitoa myyntiin. Kuviakin tapahtuneesta on, mutta ne jätetään nyt julkaisematta)

Tässä lista tarvittavista asioista bebesinfon sivuilta, tarkoituksella kuvan ja kuvatekstin kera.

Perustarvikkeet:

• löysä T-paita tai yöpaita
• kylpytakki
• alushousuja
• huulirasva
• hiusharja / renksuja
• sukat / tohvelit
• imetyspaita
• ihokontaktitoppi
• imetysliivit
• imetystee
• liivinsuojia
• kotiutumisvaatteet äidille
• terveyssiteitä kotiinlähtöä varten
• neuvolakortti
• kännykkälaturi
• lehtiä / lukemista
• omat hygieniavälineet

Helpottamaan omaa oloa:

• rentouttavaa lempimusiikkia
• kaurapussi
• jumppamattoja (jos sairaalassa ei ole)
• fysiopallo (jos sairaalassa ei ole)
• laventeliöljyä
• hierontaöljyä
• patterikäyttöisiä kynttilöitä tai yövalo
• omia tyynyjä tai tyynyliinoja
• oma päiväpeitto tai täkki
• kuva tai muu rakas esine

Eväitä ja energiaa:

• voileipiä
• hedelmiä
• keksejä
• urheilujuomaa
• suklaata
• termospullossa jäitä
• luumuja ja lakuja (helpottamaan ummetusta)

Vauvalle:

• Ruskovillan silkkimyssy
• kotiintulo vaatteet
• kantoliina

	Tukihenkilölle: vaihtovaatteet hygieniavälineet lukemista ipod vihko ja kynä muistiinpanoja varten Vauvan syntymää juhlistamaan: kertakäyttöiset kuohuviinilasit minikuoharipullo
Tammisaaressa kätilöt tuovat vauvan syntymän jälkeen tuoreille vanhemmille kuohuviinitarjottimen. Jos omassa sairaalassasi ei ole tällaista perinnettä, voit ottaa mukaan omat juomat.

Kas noin! Vaikka sydäntäni lämmittääkin ajatus, kuinka eteerisesti kilistelemme skumppalaseja ja laulamme muutaman mieltä ylentävän juhlalaulun syntymähurmoksen saattelemana siinä syntymän ja jälkeisten tulon välillä, mietityttää mikä oikeasti on tärkeää pakata mukaan. Olen edelleen kohdassa neuvolakortti. Siksi olisikin kiva tietää, mistä tavaroista oli oikeasti apua ja mitä jäit itse kaipaamaan sairaalassa. Neuvolakortin lisäksi ajattelin pakata mukaan kauratyynyn ja isän, joka näppituntumalla omistaa 30 erilaista kameraa. En haluaisi kantaa mukanai mitään turhaa, sillä tunnollisena veronmaksajana oletan esimerkiksi hammasharjan ja aamutakin tulevan sairaalan puolelta ongelmitta, ehkäpä sieltä jotain lukemistakin löytyy?

Isä luki viimeyönä jostakin, että näillä viikoilla olisi hyvä pakata sairaalakassi. Mä olin tietenkin valmistautunut siihen, etten pakkaa yhtään mitään neuvolakorttia painavampaa mukaani ja mutisinkin, että eikö alapään pitäisi riittää varusteeksi ainakin ensihätään. Varustelistojen mukaan alapää ei kuitenkaan riitä. (kuriositeettina on huomautettava, että samalla kun isä luki jostain listasta sanan "liivisuojia" aloin kiljumaan, sillä nännistäni tuli samalla hetkellä tippa maitoa! Ja sitten kun painelimme, niin toisestakin nännistä tuli tippa. Siitä innostuneena googlasimme myös rintamaidon litrahinnan ja yritimme pumpata rinnasta lisää maitoa myyntiin. Kuviakin tapahtuneesta on, mutta ne jätetään nyt julkaisematta)

Tässä lista tarvittavista asioista bebesinfon sivuilta, tarkoituksella kuvan ja kuvatekstin kera.

Perustarvikkeet:

• löysä T-paita tai yöpaita
• kylpytakki
• alushousuja
• huulirasva
• hiusharja / renksuja
• sukat / tohvelit
• imetyspaita
• ihokontaktitoppi
• imetysliivit
• imetystee
• liivinsuojia
• kotiutumisvaatteet äidille
• terveyssiteitä kotiinlähtöä varten
• neuvolakortti
• kännykkälaturi
• lehtiä / lukemista
• omat hygieniavälineet

Helpottamaan omaa oloa:

• rentouttavaa lempimusiikkia
• kaurapussi
• jumppamattoja (jos sairaalassa ei ole)
• fysiopallo (jos sairaalassa ei ole)
• laventeliöljyä
• hierontaöljyä
• patterikäyttöisiä kynttilöitä tai yövalo
• omia tyynyjä tai tyynyliinoja
• oma päiväpeitto tai täkki
• kuva tai muu rakas esine

Eväitä ja energiaa:

• voileipiä
• hedelmiä
• keksejä
• urheilujuomaa
• suklaata
• termospullossa jäitä
• luumuja ja lakuja (helpottamaan ummetusta)

Vauvalle:

• Ruskovillan silkkimyssy
• kotiintulo vaatteet
• kantoliina

	Tukihenkilölle: vaihtovaatteet hygieniavälineet lukemista ipod vihko ja kynä muistiinpanoja varten Vauvan syntymää juhlistamaan: kertakäyttöiset kuohuviinilasit minikuoharipullo
Tammisaaressa kätilöt tuovat vauvan syntymän jälkeen tuoreille vanhemmille kuohuviinitarjottimen. Jos omassa sairaalassasi ei ole tällaista perinnettä, voit ottaa mukaan omat juomat.

Kas noin! Vaikka sydäntäni lämmittääkin ajatus, kuinka eteerisesti kilistelemme skumppalaseja ja laulamme muutaman mieltä ylentävän juhlalaulun syntymähurmoksen saattelemana siinä syntymän ja jälkeisten tulon välillä, mietityttää mikä oikeasti on tärkeää pakata mukaan. Olen edelleen kohdassa neuvolakortti. Siksi olisikin kiva tietää, mistä tavaroista oli oikeasti apua ja mitä jäit itse kaipaamaan sairaalassa. Neuvolakortin lisäksi ajattelin pakata mukaan kauratyynyn ja isän, joka näppituntumalla omistaa 30 erilaista kameraa. En haluaisi kantaa mukanai mitään turhaa, sillä tunnollisena veronmaksajana oletan esimerkiksi hammasharjan ja aamutakin tulevan sairaalan puolelta ongelmitta, ehkäpä sieltä jotain lukemistakin löytyy?

Raskauden tuomia positiivisia asioita elämään on ehdottomasti ollut se, ettei juhlapyhiä voi entiseen malliin ajatella viettävänsä kavereiden kanssa baarissa ja on joutunut miettimään mitä ihmiset yleensä tekevät pyhinä. Huomioni on seuraava: syövät. Ja niinpä minäkin syön, teen ruokaa ja valmistelen seuraavan juhlapyhän ruokia.

Pääsiäistäkin vietin lähes 2kk putkeen, kun en ottanut aluksi selvää milloin se on. Taannoin Miltton Showroomilla järjestetty Fazerin Mingonmuna-aamiainen huijasi minua raukkaparkaa niin, että söin Mignoneita maaliskuun 4. päivästä lähtien kunnes jossain vaiheessa lapsen isä kertoi, että pääsiäinen on vasta huhtikuun loppupuolella. Kiloja kumma kyllä ei ole tullut joulukuusta kuin muutamia lisää ja tämän päiväinen neuvolalääkäri+ 5 harjoittelijaa sessiokin todisti vauvan painavan noin 2 kiloa, ei sen enempää. Alla Nooruskan ottama kuvatodiste mignonista, minusta ja mignonin mallisesesta sormuksestani.


Nyt kun pääsiäisestä on selvitty joten kuten eteenpäin, alkoikin sitten vappusesongin suunnittelu ja ensimmäistä kertaa kokeilen itse siman valmistamista. Tänään yhdistin fariinisokerin, sokerin, sitruunan, veden ja muutaman nokareen hiivaa ja nyt jännitetään mille keittiössä alkaa haisemaan ja tuleeko simasta raikas juhlajuoma vai myynkö sen Sörnäisten aseman kiljupunkkareille vappuaattona. Selvää kuitenkin on, että mikäli vappuaatosta tulee lämmin ja mikäli simani onnistuu, on mullakin pullollinen juhlajuomaa laukussa kun lähden rälläämään.


 Nyt pää sanoo dingdong, pakko painua pienille unille ennen kuin alan horisemaan sekavia tännekin. Neuvolassa juttelin jo sen verran ohi suuni, että epäilen mukana olleiden lääkäriopiskelijoiden muistavan ehkäisyn tulevaisuudessa sekä harkitsevansa onko ala sittenkään heille soveltuva.

Raskauden tuomia positiivisia asioita elämään on ehdottomasti ollut se, ettei juhlapyhiä voi entiseen malliin ajatella viettävänsä kavereiden kanssa baarissa ja on joutunut miettimään mitä ihmiset yleensä tekevät pyhinä. Huomioni on seuraava: syövät. Ja niinpä minäkin syön, teen ruokaa ja valmistelen seuraavan juhlapyhän ruokia.

Pääsiäistäkin vietin lähes 2kk putkeen, kun en ottanut aluksi selvää milloin se on. Taannoin Miltton Showroomilla järjestetty Fazerin Mingonmuna-aamiainen huijasi minua raukkaparkaa niin, että söin Mignoneita maaliskuun 4. päivästä lähtien kunnes jossain vaiheessa lapsen isä kertoi, että pääsiäinen on vasta huhtikuun loppupuolella. Kiloja kumma kyllä ei ole tullut joulukuusta kuin muutamia lisää ja tämän päiväinen neuvolalääkäri+ 5 harjoittelijaa sessiokin todisti vauvan painavan noin 2 kiloa, ei sen enempää. Alla Nooruskan ottama kuvatodiste mignonista, minusta ja mignonin mallisesesta sormuksestani.


Nyt kun pääsiäisestä on selvitty joten kuten eteenpäin, alkoikin sitten vappusesongin suunnittelu ja ensimmäistä kertaa kokeilen itse siman valmistamista. Tänään yhdistin fariinisokerin, sokerin, sitruunan, veden ja muutaman nokareen hiivaa ja nyt jännitetään mille keittiössä alkaa haisemaan ja tuleeko simasta raikas juhlajuoma vai myynkö sen Sörnäisten aseman kiljupunkkareille vappuaattona. Selvää kuitenkin on, että mikäli vappuaatosta tulee lämmin ja mikäli simani onnistuu, on mullakin pullollinen juhlajuomaa laukussa kun lähden rälläämään.


 Nyt pää sanoo dingdong, pakko painua pienille unille ennen kuin alan horisemaan sekavia tännekin. Neuvolassa juttelin jo sen verran ohi suuni, että epäilen mukana olleiden lääkäriopiskelijoiden muistavan ehkäisyn tulevaisuudessa sekä harkitsevansa onko ala sittenkään heille soveltuva.

Tätä en olekaan julkisesti vielä myöntänyt, kerään nimittäin helistimiä. Tarkennetaan vielä, että kerään maltillisesti aina kun löytyy edullinen, hyväkuntoinen ja vanha helistin, en kirmaa pitkin kirpputoreja varsinaisesti etsimässä uutuuksia pieneen kokoelmaani tai osta uusia.

Kaikki lähti liikkeelle kun en millään löytänyt Paapu hymynaamahelistintä vauvalle ja kirjoitin siitä. Eräs lukijani oli niin ihana, että lähetti minulle yhden kokoelmistaan. Sen jälkeen olen kulkenut silmät avoimena kirppiksillä ja katsellut löytyisikö nyt jo lopetetun Paapu-merkin muita helistimiä ja muutaman olen jo saaliiksi saanut. Myös hymynaamoja olen löytänyt ihan omatoimisesti ja niitä olen lahjoitellut sitten muille odottajille, esim Pikkujuttu-blogin Darialle lähti Amsterdamiin oma ennen pääsiäistä. Niitä kun ei enää äitiyspakkauksenkaan mukana saa. Taannoin arvoin myös toisen retro-jääkarhuni pois, mitä sitä monella.

Helistimistä olen maksanut 20-70 senttiä/kpl, joten mikään iso sijoitus eivät ole olleet. Viimeisimpänä löysin tuon keltaisen puuhelistimen torstaina 30 sentillä Emmauksesta. Oma silmäni ei erota onko se Brion vanhaa tuotantoa vai joku muu, tunnistaako joku?

Tätä en olekaan julkisesti vielä myöntänyt, kerään nimittäin helistimiä. Tarkennetaan vielä, että kerään maltillisesti aina kun löytyy edullinen, hyväkuntoinen ja vanha helistin, en kirmaa pitkin kirpputoreja varsinaisesti etsimässä uutuuksia pieneen kokoelmaani tai osta uusia.

Kaikki lähti liikkeelle kun en millään löytänyt Paapu hymynaamahelistintä vauvalle ja kirjoitin siitä. Eräs lukijani oli niin ihana, että lähetti minulle yhden kokoelmistaan. Sen jälkeen olen kulkenut silmät avoimena kirppiksillä ja katsellut löytyisikö nyt jo lopetetun Paapu-merkin muita helistimiä ja muutaman olen jo saaliiksi saanut. Myös hymynaamoja olen löytänyt ihan omatoimisesti ja niitä olen lahjoitellut sitten muille odottajille, esim Pikkujuttu-blogin Darialle lähti Amsterdamiin oma ennen pääsiäistä. Niitä kun ei enää äitiyspakkauksenkaan mukana saa. Taannoin arvoin myös toisen retro-jääkarhuni pois, mitä sitä monella.

Helistimistä olen maksanut 20-70 senttiä/kpl, joten mikään iso sijoitus eivät ole olleet. Viimeisimpänä löysin tuon keltaisen puuhelistimen torstaina 30 sentillä Emmauksesta. Oma silmäni ei erota onko se Brion vanhaa tuotantoa vai joku muu, tunnistaako joku?

Sataa vettä ja kaupungin katot kiiltävät. Ehkä pitkäperjantain kuuluukin olla surkea ja synkkä, mutta positiivisesti ajateltuna tuon veden pitäisi sulattaa nuo loputkin lumikinokset. Muutaman päivän takaiset kuvat osoittavat, että vielä ei viherrä sekä sen, että 32. raskausviikollakin voi näyttää lähinnä vain lihavalta.Kaulassa hopeinen Babyluxin Mother-koru, mihin vauvan nimiäisten jälkeen liitetään vielä nimilaatta. Isältä löytyy samanlainen Dad-rengas, mutta pidemmällä ketjulla. (Koruja löytyy myös Lasten Taikamaasta)

Sataa vettä ja kaupungin katot kiiltävät. Ehkä pitkäperjantain kuuluukin olla surkea ja synkkä, mutta positiivisesti ajateltuna tuon veden pitäisi sulattaa nuo loputkin lumikinokset. Muutaman päivän takaiset kuvat osoittavat, että vielä ei viherrä sekä sen, että 32. raskausviikollakin voi näyttää lähinnä vain lihavalta.Kaulassa hopeinen Babyluxin Mother-koru, mihin vauvan nimiäisten jälkeen liitetään vielä nimilaatta. Isältä löytyy samanlainen Dad-rengas, mutta pidemmällä ketjulla. (Koruja löytyy myös Lasten Taikamaasta)

Testilaboratoriosta hei vain!

Mulla on nyt meneillään kiva tehtävä, sain nimittäin vähän aikaa sitten testiin Couleur Caramel-luonnonkosmetiikkameikkejä: mineraalimeikkivoidetta, huulipunaa, eye linerin ja luomivärin ja olen tässä päivittäin töpsötellyt ainakin jotain näistä tuotteista nassuuni ja kirjoitellut ylös huomioita. Tehtävä on sekä mieluinen että käytännöllinen, meikkausrutiinista tulee pidettyä kiinni kun on jokin syy laittautua ja iltaa myöten huomaa sen pienen lisän piristävän vaikutuksen. On myös mukava testata hieman ennakkoluulojakin herättäviä tuotteita, sillä vaikka haluan uskoa luonnonkosmetiikkaan, olen välillä miettinyt meneekö luonto laadun edelle. Tuloksia tulee sitten myöhemmin, kunhan saan muodostettua käsityksen tuotteista.

No, tänään tämä luonnonkosmetiikkatestaus sai rinnalleen ei-luonnonkosmeettisen testailun, sillä minut oli valittu Lily.fi:n kautta myös Isadoran testiryhmään ja postissa tuli vielä ripsiväri sekä luomiväri testiin. Eikä siinä kaikki, myös Lorea'l lähestyi paketilla, missä oli reklamoinnistani johtuen 2 ripsiväriä ja huulikiilto. Oikeastaan tämä meni hyvin, sillä nyt mulla on vertailukohteita luomiväreistä luonnonkosmetiikka vs. tavis ja koska Couleur Caramelilta ei ollut ripsiväriä, Isadoran testiryhmään pääsy vapautti minut valinnanvaikeudelta mitä ripsiväriä sitä alkaisi käyttämään. Silti hieman hirvittää, sillä meikkaus ei ole kuulunut jokapäiväisiin harrastuksiin ja olen joskus kuullut miespuoliselta ystävältäni näyttäväni "paremmalta ilman meikkiä tai edellisen päivän meikissä". Lapseni isä taas väitti ettei huomannut minun meikanneeni kun eräs ilta  istuin kirkuvan punaista Couleur Caramelia huulillani olohuoneessa ja kysyin mielipidettä. Saas nähdä mitä tästä tulee.

Ja nyt kun meikkipussi on täynnä uutuuttaan sädehtiviä tuotteita mistä leuhottaa, on tietenkin aika alkaa skitsoamaan siitä mitä meikkaus tekee sikiölle. Toistan liikaa itseäni, mutta kuten olen todennut jo monesti, esimerkiksi Tanskassa ympäristöministeriö suosittelee kosmetiikkatuotteiden välttämistä. Toistelen itselleni: Suomessa näin ei ole. Minä olen Suomessa. Maiden suosituksissa on eroa. Kukaan ei ole myrkyttänyt lastaan käyttämällä ripsiväriä. Silti musta tuntuu välillä samalta kuin laivan aamupalapöydässä syödessäni graavilohta: rikolliselta. Sitten muistutan itseäni, että tähän skitsoiluun en aikonut sortua, mutta silti asia tulee mieleen lähes jokaisen meikkauksen yhteydessä. Kysymys ei kuulu, että lopetitko sinä meikkaamisen kemikaalihysterian vallassa kokonaan raskausajaksi, vaan onko muillakin jotain päivittäisiä skitsoja oikein ja väärintekemisen välillä? Olen kuullut juttuja kyllä mammoista, jotka ostavat jokatoisen mustikkakeiton makeutusaineilla makeutettuna ja toisen sokerilla, sillä he eivät osaa päättää karttaakko sokeria vai makeutusainetta, mutta en tiedä onkohan tuo vain kaupunkilegendaa.

ps. Koska tässä kirjoituksessa ei ollut päätä eikä häntää, voisin kirjoittaa loppuun jotain enemmän mielenkiintoista. Nimittäin Pikkujuttu blogissa on arvonnassa ihanainen Miffy-pupu.

Testilaboratoriosta hei vain!

Mulla on nyt meneillään kiva tehtävä, sain nimittäin vähän aikaa sitten testiin Couleur Caramel-luonnonkosmetiikkameikkejä: mineraalimeikkivoidetta, huulipunaa, eye linerin ja luomivärin ja olen tässä päivittäin töpsötellyt ainakin jotain näistä tuotteista nassuuni ja kirjoitellut ylös huomioita. Tehtävä on sekä mieluinen että käytännöllinen, meikkausrutiinista tulee pidettyä kiinni kun on jokin syy laittautua ja iltaa myöten huomaa sen pienen lisän piristävän vaikutuksen. On myös mukava testata hieman ennakkoluulojakin herättäviä tuotteita, sillä vaikka haluan uskoa luonnonkosmetiikkaan, olen välillä miettinyt meneekö luonto laadun edelle. Tuloksia tulee sitten myöhemmin, kunhan saan muodostettua käsityksen tuotteista.

No, tänään tämä luonnonkosmetiikkatestaus sai rinnalleen ei-luonnonkosmeettisen testailun, sillä minut oli valittu Lily.fi:n kautta myös Isadoran testiryhmään ja postissa tuli vielä ripsiväri sekä luomiväri testiin. Eikä siinä kaikki, myös Lorea'l lähestyi paketilla, missä oli reklamoinnistani johtuen 2 ripsiväriä ja huulikiilto. Oikeastaan tämä meni hyvin, sillä nyt mulla on vertailukohteita luomiväreistä luonnonkosmetiikka vs. tavis ja koska Couleur Caramelilta ei ollut ripsiväriä, Isadoran testiryhmään pääsy vapautti minut valinnanvaikeudelta mitä ripsiväriä sitä alkaisi käyttämään. Silti hieman hirvittää, sillä meikkaus ei ole kuulunut jokapäiväisiin harrastuksiin ja olen joskus kuullut miespuoliselta ystävältäni näyttäväni "paremmalta ilman meikkiä tai edellisen päivän meikissä". Lapseni isä taas väitti ettei huomannut minun meikanneeni kun eräs ilta  istuin kirkuvan punaista Couleur Caramelia huulillani olohuoneessa ja kysyin mielipidettä. Saas nähdä mitä tästä tulee.

Ja nyt kun meikkipussi on täynnä uutuuttaan sädehtiviä tuotteita mistä leuhottaa, on tietenkin aika alkaa skitsoamaan siitä mitä meikkaus tekee sikiölle. Toistan liikaa itseäni, mutta kuten olen todennut jo monesti, esimerkiksi Tanskassa ympäristöministeriö suosittelee kosmetiikkatuotteiden välttämistä. Toistelen itselleni: Suomessa näin ei ole. Minä olen Suomessa. Maiden suosituksissa on eroa. Kukaan ei ole myrkyttänyt lastaan käyttämällä ripsiväriä. Silti musta tuntuu välillä samalta kuin laivan aamupalapöydässä syödessäni graavilohta: rikolliselta. Sitten muistutan itseäni, että tähän skitsoiluun en aikonut sortua, mutta silti asia tulee mieleen lähes jokaisen meikkauksen yhteydessä. Kysymys ei kuulu, että lopetitko sinä meikkaamisen kemikaalihysterian vallassa kokonaan raskausajaksi, vaan onko muillakin jotain päivittäisiä skitsoja oikein ja väärintekemisen välillä? Olen kuullut juttuja kyllä mammoista, jotka ostavat jokatoisen mustikkakeiton makeutusaineilla makeutettuna ja toisen sokerilla, sillä he eivät osaa päättää karttaakko sokeria vai makeutusainetta, mutta en tiedä onkohan tuo vain kaupunkilegendaa.

ps. Koska tässä kirjoituksessa ei ollut päätä eikä häntää, voisin kirjoittaa loppuun jotain enemmän mielenkiintoista. Nimittäin Pikkujuttu blogissa on arvonnassa ihanainen Miffy-pupu.

 Onko joku nähnyt tai mahdollisesti jopa kirjoittanut juttua pienistä paperisista pääsiäispupuista, mitkä oli ripustettu pajunoksiin? Näin bloggauksen, missä oli linkkikin pupusilhuettiin, mutta en nyt muista missä ihmeessä se oli, jossain suomalaisblogissa varmastikin! Auttakaa!

Tai jos jollakin on muistissa mukava pupusilhuetti, mitä voisi hyödyntää koristelutarkoituksiin, laittakaa joku muu linkki! Tarkoitus olisi askarrella koristuksia tapetista ja en löydä sitten millään mallia ja mielikuvituskin on irtisanoutunut.

 Onko joku nähnyt tai mahdollisesti jopa kirjoittanut juttua pienistä paperisista pääsiäispupuista, mitkä oli ripustettu pajunoksiin? Näin bloggauksen, missä oli linkkikin pupusilhuettiin, mutta en nyt muista missä ihmeessä se oli, jossain suomalaisblogissa varmastikin! Auttakaa!

Tai jos jollakin on muistissa mukava pupusilhuetti, mitä voisi hyödyntää koristelutarkoituksiin, laittakaa joku muu linkki! Tarkoitus olisi askarrella koristuksia tapetista ja en löydä sitten millään mallia ja mielikuvituskin on irtisanoutunut.

Olisi luullut, että raskausaikana silmä olisi tavallista herkempi odottaville naisille ja pyöristyneitä mahoja näkyisi joka kulmalla. Mutta eipä vaan ole näkynyt. Neuvolassa olen nähnyt ehkä muutaman ja lapsimessuilla parit, mutta ei niitä kyllä pilvin pimein ole, vaikka terveydenhoitaja kertoi asuinalueellamme olevan jonkinlainen vauvabuumi käynnissä.

Mitä sen sijaan olen nähnyt: rattaita ja vaunuja. Niiden määrä näköpiirissäni on lisääntynyt potenssiin sata. Ennen nekin näyttivät kaikki samalta, mutta nyt olen huomannut selkeitä vaunugenrejä. Nuoret ja tyylitietoiset käyttävät Bugaboota, Brio on hyvä kakkonen. Emmaljungan käyttäjät ovat hieman konservatiivisempia tapauksia, luottavat laatuun ja merkkiin mikä on omasta lapsuudesta tuttu. Stokken kärryjä ja vaunuja ei käytä kukaan ja miksi käyttäisikään kun ne näyttävät lähinnä trukilta. Varmasti joku mies on ihastunut tekniseen muotoiluun ja hankkinut Stokket, mutta äitee on sitten palauttanut ne matkalla Emmaljungakauppaan. Vintagevaunuja käyttävät kulmillamme monet, niiden käyttäjiä symppaan koska itselläkin on vanhat vaunut ja rattaat (jotka odottavat päälystystä, ja Salka, pääsiäisenä tulee vieraita, unohdin sanoa...silloin ei ehdi). On myös olemassa muita vaunuja, niihin en ole vielä suuremmin perehtynyt. Niiden käyttäjät näyttävät rennoilta. On myös huomioitavaa, että Bugaboon ja Brion omistavat hankkivat myöhemmin Stokken TripTrapin, kannattaisi tehdä kimppatarjous mokomista.


Muita silmiin pistäviä asioita ovat olleet: äidit eivät käytä korkokenkiä. Äidit suosivat trikoovaatteita. Äidit ovat valmiita haalaamaan jälkikasvunsa rattaissaan ihan minne tahansa, mikään ei tuota ongelmia. Stokkan hullut päivät rattaiden kanssa, no problemos. Karhunkierros rattaiden kanssa, joka kesäinen perinne.

Mutta minulla on vaan se maha.